Äidistä yrittäjäksi: Laurelin

Mikä kumma siinä onkaan, että pienen ihmisen synnyttyä äidin ajatukset saattavat heittää kuperkeikan. Aiemmin on tehty työtä sen kummemmin miettimättä enempää. Lapsen synnyttyä myös ajatus työssä käymisestä saattaa laajentua. Lapsen saaminen myös usein innoittaa ja inspiroi kokeilemaan uutta.

Myös Laura Lehdolle kävi näin.

Esikoisen synnyttyä Laura alkoi ommella kestovaippoja omalle vauvalleen. Kuosit oli nättejä, vaippoja syntyi vauvan hoidon ohella yli omien tarpeiden. Laura päätyi ompelemaan vaippoja myös kahdelle yritykselle tilaustyönä. Hän alkoi miettiä myös ihan omaa tuotemerkkiä, jonka puitteissa voisi myydä omia vaippamalleja. Oma yritys oli siis perustettava tälle yritystoiminnalle. Vuonna 2008 syntyi Laurelin.

Aluksi Laura hoiti yhtä lasta, sitten kahta lasta, ompeli ja myi tuotteita erilaisissa tapahtumissa. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen Laura pääsi lastenvaateliikkeeseen myymään omia tuotteitaan shop-in-shop -tyylillä. Työajat olivat haastavat pienten lasten äidille, mutta oppimiskokemuksena kauppakeskusympäristö oli erinomainen jatkoa ajatellen.

Laura alkoi pyörittää mielessään ajatusta omasta liikkeestä, joka myisi muitakin tarvikkeita kestovaippojen lisäksi. Mukaan tulivat ekologiset kodinhoitotuotteet, tekstiilejä vauvalle, kivoja vanhan ajan leluja ja mummolan tunnelmaa. Laurelin-puoti avasi ovensa Paimiossa Vistan raitilla ja omistaja itse istuu tiskin takana iloisena.

Kolmen lapsen äitinä Lauralla on hyvä näkemys siitä, mitä pienet tarvitsevat ja miten maailmaa voi muuttaa pikkuisen paremmaksi kestävillä jokapäiväisen arjen valinnoilla.

Lauran puodista Laurelinista saa persoonallisia ja kivoja lahjoja myös pukinkonttiin. Laurelin toimii myös nettikauppana osoitteessa www.laurelin.fi .

Lastentarvikeliike Laurelin, Vistantie 6, 21530 Paimio, puh. 044-0558090

Liikkeen aukioloajat:
ti-pe klo 11-17, la 11-15  

Oivaltavia ruokia vauvalle ja taaperolle, kiitos!

Tein kerrassaan mahtavan ruokakirjalöydön kirjastossa!

Myönnän, että olen hieman ruokafriikahtavaa sorttia.  Teen kaikki vauvanruoat itse, sekä hikoilen muutenkin hellan ääressä loihtien muullekin perheelle lämpimät ruoat joka päivä. Kuitenkin tuntuu siltä, että teen niitä samoja ruokia jatkuvasti. Minulle on tärkeää, että meillä noudatetaan tasapainoista ja terveellistä ruokavaliota ja panostan laadukkaisiin raaka-aineiseen. Melko paljon siis luomua, mutta kohtuuden rajoissa hinnan suhteen.

Eteeni eksyi uutuuskirja Luomuruokaa lapselle, kirjoittajana Matleena Lahti. Vaikka ei pitäisikään luomuruokaa ruokailukriteerinä, suosittelen tätä kirjaa kaikille vauvan ja lasten ruokailuun lisäideoita kaipaaville.

Kirjassa on aivan ihana kuvitus (kuvat Satu Nyström) ja ohjeet ovat yksinkertaisia, mutta jotenkin vaan niin oivaltavia. Kaikissa ohjeissa mainitaan selkeästi minkä ikäisille vauvoille annokset soveltuvat, 4-6kk iästä alkaen. Kirja on jaettu osiin eri aterioiden mukaan, aamupalasta iltapalaan. Aluksi tarjolla on myös paljon tietoutta ruokavalioista, eri ruoka-aineiden käytöstä lasten ruoissa, sekä osio luomuruoasta.

Enpä muuten ollut ajatellutkaan, että vauvallekin voisi maistattaa munakoisoa paahdettua munakoisoa (mikä on helposti lusikoitavissa paahtamisen jälkeen), tai että itse tehdyt mausteöljyt tuovat makua aika moneenkin ihan pienenkin lapsen ruokaan. Sitä paitsi voisin itsekin mielelläni syödä kalapullia ja yrttidippiä ja herkutella sen jälkeen jogurtti-marjapaistoksella. Yes, please!

Pitääkin tästä lähteä jääkaapille, kun herahti pahemman kerran vesi kielelle kirjaa selatessa ja ohjeita fiilistellessä. Huomenna taidan laittaa juurikin tuon jogurttipaistoksen 2-vuotiaalle testiin. Ja vauva saa ehdottomasti ensimmäsenä liha-aterianaan herkullisen kuuloista Bologneseä.

Miina

Raskaus – ja mitä tekisin toisin

Sain toisen lapseni kaksi kuukautta sitten. Esikoiseni täyttää pian kaksi vuotta. Olen kahden vaippaikäisen äiti ja opettelen paraikaa elämään nelihenkisenä (!) perheenä. Tällaisin univajein olen luvannut alkaa kirjoittaa Bebelanen blogia Miinan ja Sallan ohella – pieni sekavuus siis sallittakoon.

Luin aikoinaan jostain lehdestä vastauksia siihen, mitä kukin tekisi toisin ollessaan raskaana, jos tietäisi sen, minkä nyt tietää.

Vastauksissa oli: ’Vähemmän pullaa ja enemmän liikuntaa’ – kilot eivät lähdekään kuin taikaiskusta imettäessä. No, eipä todellakaan eli näin minäkin. ’Nauttisin ainutlaatuisesta ajasta, enkä hermoilisi niin’. Niinpä.

Jälkikäteen ajateltuna yksi parhaista neuvoista, joita eräältä ystävältäni sain, meni näin: ”Nauti pitkistä suihkuista. Makaa sohvalla ja rentoudu.” En täysin osannut sitä noudattaa – ja tuloksena oli kohonnut verenpaine. Toisessa raskaudessa taas piti huolehtia taaperosta, eikä aikaa jäänyt huolehtia vain itsestä. Myönnettävä on, että viimeisen kolmanneksen ylivoimainen väsymys pisti meillä Maisa-dvd:t kovaan kulutukseen.

Samainen ystäväni otti miehensä kanssa kasvavasta mahasta kuvan joka viikko. Mutta sekään ei vedä vertoja sille englantilaisisälle, joka otti pojastaan kuvan joka ikinen päivä tämän 21-vuotispäivään saakka. Nyt tätä ainutlaatuista kasvuhistoriaa voi seurata Youtubissa
( http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=d-4i2ZlqLsI ).

Minua itseäni kaduttaa kuitenkin ehkä eniten se, etten kirjoittanut muistiin omia tuntemuksiani raskausajalta (enkä vauva-ajaltakaan).
Vaikka tuolloin ajattelin, että muistan nämä asiat AINA ja IKUISESTI, niin eipä aikaakaan(tarkemmin sanottuna viimeistään nyytin vihdoin synnyttÿä ja univajeen iskettyä päälle), kun en enää muistanut, oliko se viikko 16, 20 vai kenties 24, kun tunsin ensimmäiset potkut. Myönnettäköön samalla, että toisessa raskaudessa en enää edes muistanut, millä viikolla edes olen.

Olisi kiva muistella, miten ihmeelliseltä ensimmäisinä viikkoina tuntuikaan se, että todella kannan pientä olentoa sisälläni. Toisen lapsen kohdalla minun on tarkastettava oikein vauvakirjasta (sitä sentään muistin ja jaksoin täyttää), että milloin se esikoinen oikein hymyilikään ensimmäistä kertaa. Mutta vauvakirjaankaan ei tule kirjoittaneeksi, että milloin esimerkiksi unirytmi alkoi selvitä (oi, se tieto ja miten siihen päästiin, olisi nyt kullanarvoinen!).

Vauvan synnyttyä puhutaan hajamielisestä äidistä ”baby brainina”, raskausajallekin on omansa, ”pregnancy brain”. Minulla on todella selkeästikin ollut molemmat aivot. Mieheni luki humoristista, mutta rehellisyydessään ihailtavaa opasta tulevalle isälle, jossa opastettiin, että tulevan äidin aivot pienenevät (!) raskauden edetessä. Viisaasti siinä lisättiin, että tästä ei kannata missään olosuhteessa huomauttaa puolisolle. Opuksessa lohdutettiin, että aivot kyllä palaavat entiselleen. Niin tai näin, hajamielisyyttä edelleen esiintyy, mutta en tulevaisuudessa halua katua menetettyä hetkeä vaan nauttia, kun vauva nukkuu rinnalla ja itse voin hetken olla paikalla.
Siivota ehtii myöhemminkin.

Eeva

Onko eettisyys, reiluus ja lapsiperheen arki yhdistettävissä?

Raskauden ja etenkin lapsien saaminen on herätellyt omatuntoani yhä enemmän. Mielessä pyörii lapsityövoima, perheiden elinolot, ihmisten onnellisuus, nuorison pahoinvointi yhteiskunnassa, työelämä ja sen paineet. Ja niin edelleen. Lista on loputon ja se piinaa minua säännöllisesti.

Itsestäni löytyy melko paljon myös idealistin vikaa, vaikka realismi usein kuitenkin jotenkin voittaa näiden kahden taiston. Mutta kun sellaisessa kaikille reilussa maailmassa olisi vaan niin ihanaa elää ja kieriskellä hyvän omantunnon kuplassa.

Minun tekee usein tekee pahaa, kun mietin omien vaatteiden alkuperää ja kuvittelen sen ihmisen, joka on joidenkin vaatteiden saumoja ommellut. Yritän tehdä mahdollisimman paljon reiluja, eettisiä valintoja, mutta kun se on usein niin kovin hankalaa. Esim reiluja vaatteita itselle ei tunnu kovin helposti löytävän, lapsille onneksi hieman enemmän ja helpommin. Tai sitten ne vaan haavoittavat lompakkoa liikaa.

Minua helpottaa kuitenkin suunnattomasti, kun löydän jonkin eettisen toimijan (kuten esimerkiksi Boob), jonka tuotteet ovat reiluja, sekä laadukkaita ja järkevän hintaisia. Ja kaiken lisäksi mukavan näköisiä.

Mutta aina voisi tehdä enemmän. Jos vaan olisi käytettävissä enemmän rahaa sekä etenkin aikaa selvittääkseen tuotteiden alkuperää ja tuotantoketjun eettisyyttä. Onko se vaan mahdollista pienten lasten kanssa, normaaliperheen arjessa? Minulle ei, siinä määrin kuin sitä mielelläni tekisin. Mutta haluaisin kovasti, että se olisi helpompaa. Jopa rutiininomaisempaa.

TV2:n Hullu Juttu kävi meillä jututtamassa minua meidän perheen reiluusvalinnoista tuossa raskauteni loppuvaiheessa keväällä. Voit vilkaista mahtavaa masuani, sekä kuulla lisää tästä kovin vaikeasta reiluuspulmasta muutamasta melko erilaisesta näkökulmasta Yle Areenalta (linkki alla).

Ja jos jollakin on ratkaisu tähän reiluuden hankaluuteen, kuulen siitä mielelläni. Ainakin kierrätys on yksi ratkaisu, jota meillä harrastetaan kestävän kulutuksen nimissä.

Hullu Juttu, 1.11.2012

Miina

Vertaistuki inspiroi, antaa voimaa ja pahentaa kahvi-addiktiota

Olen oikea onnen tyttö, kun saan nauttia monen muun pienen vauvan ja/tai taaperon äidin seurasta ja sitä kautta vertaistuesta lähes päivittäin.

Mikään ei voita sitä, että voi verrata silmäpusseja toisen yökukkujan kanssa tai puhua yhdessä ja paatoksella pissa-kakkajuttuja, luoda uskoa vartalon normalisoitumisesta tai ihan vaan vaihtaa vinkkejä ja kokemuksia vauva-arjesta. Kahvittelu samassa tilanteessa elävien kanssa tuo voimaannuttavia elämyksiä siitä, että ei ole ainoa pinnasängyn vieressä öisin roikkuva zombie tai milloin mistäkin vauvan Vaiheesta hysterisoitunut herkkis.

Asuinalueeni neuvola on kannustanut äitejä verkostoitumaan muiden äitien kanssa jo raskausaikana. Tapaamme melko usein "oman porukkani" kanssa ja vaikka kahvia (ja pullaa) kuluukin, palaan kotiin aina niin hyväntuulisena ja usein helpottuneenakin.

UseimmitenVälillä voi olla hankalaa yrittää saada mies ymmärtämään väsymyksen syvyyttä tai sitä, että ne päivät eivät ole pelkkiä päiväunia, kahvia ja pullaa ja lehtien lukemista tai facebookia, vaikka ainakin itse koen äitiysloman olevan kerrassaan ihanaa mutta myös työntäyteistä aikaa. Vertaistukitapaamisissa voi onneksi tuntea niin vahvaa yhteenkuuluvuutta muiden äitien kanssa, että tekisin mieli halata ja pussata koko porukkaa kun tuntuu että kaikki painiskelevat joissan määrin samojen vahvojen tunteiden ja haasteiden parissa kotona.

Onneksi täällä virtuaalimaailmassakin voi seurata muiden samassa elämäntilanteessa olevien elämää ja ajatuksia äitiydestä ja sitä kautta saada taas lisää perspektiiviä omaan tilanteeseen.

Pidetään siis lippu korkealla, vedetään yhtä köyttä ja annetaan huumorin kukkia äitiyden haasteita ja ihanuutta puidessa! Hyvä me!

Miina

Kuva: SheKnows Parenting

Äideistä yrittäjiksi: Vadelmatarha avasi ovensa

Olen aiemminkin kirjoittanut äideistä, jotka äitiyslomansa aikana kehittelivät yritysidean ja ottivat hypyn tuntemattomaan. Tulen jatkossakin kirjoittamaan lisää näitä tarinoita, ja mikäli sinä olet tehnyt hypyn tuntemattomaan yritysmaailmaan, lähetä viestiä, jotta voimme jakaa tarinaa lukijoillemme.

Kotkassa avautui vajaa kuukausi sitten uusi yritys Vadelmatarha. Tarhaa luotsaavat kotkalaiset yrittäjät, Maria Länsimies ja Hanna Penttilä. Vadelmatarha-konsepti syntyi monien hyvien ideoiden tapaan äitiyslomalla, kahden miniprinsessan, yhden pienen remonttireiskan ja karvaisten kavereiden pyöriessä jaloissa. Tavoitteena oli luoda omien arvojen mukainen, viihtyisä ja kaunis koko perheen olotila, jossa näkyvät kummankin yrittäjän persoona ja yhteiset intohimot. Vajaan vuoden tiiviin suunnittelun jälkeen naiset lopettivat silloiset työt mainostoimistossa ja kasvattivat Kotkan muhkeimman tarhan täynnä makeita marjoja ja vauhdikasta menoa kaiken ikäisille, vauvasta vanhempiin.

"Arvostamme ekologisuuden ja lapsikeskeisyyden lisäksi laatua ja tyylikkyyttä. Haluamme tehdä kierrättämisestä perheille mahdollisimman helppoa ja heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaista. Lisäksi haluamme tarjota mahdollisuuksia kiireettömään yhdessä oloon ja hyvinvointiin. Toteutamme Vadelmatarhassa samoja arvoja, jotka ovat meille itsellemme tärkeitä." Vadelmatarhasta löytyvät osto- ja myyntipaikat lastenvaatteille ja -tarvikkeille sekä täyspalvelu niille, jotka eivät ehdi tai halua hoitaa myyntipaikkaa. Vadelmatarha tekee tapahtumasuunnittelua mm. lastenkutsuille ja synttäreille. Ostoksia voi tehdä samalla kun nauttii kupposen luomukahvia ja -pullaa. Luomu- ja ekojutut ovat etusijalla Vadelmatarhassa.

"Näemme maailman monivivahteisena: on mahdollista ja kannattavaa toimia niin, että oman hyvinvoinnin ohella huomioi muiden ihmisten, eläinten, ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin. Ekologisuus ei tarkoita meille ehdottomuutta, vaan vaihtoehtoisia teitä sekä tavoitetta, jota kohti kulkea. Ympäristötietoisuus huomioidaan ostoissa, jätteissä, energiankulutuksessa, ruuassa ja monissa muissa pienissä yksityiskohdissa. Samalla huomioimme laajan kuluttajakunnan ostotottumukset ja toiveet. Näistä yhdessä syntyy vastustamaton kokonaisuus, jossa ekologisuus kulkee luontevana osana mukana."

Käykää Kotkan lähellä asuvat äidit ja tulevat äidit tutustumassa Vadelmatarhan antimiin ja lähettäkää meille omia tarinoita siitä, miten oma yritysideanne syntyi lasten syntymisen myötä.

Salla

Perspektiiviä vauva-arkeen maailmalta

Yle Teema näytti pari viikkoa sitten dokumenttielokuvan "Vauvat" (Babies, 2010), joka todella taas avasi tämän äidin silmät. Suosittelen tätä enemmän kuin lämpimästi, jos se jäi näkemättä (katso traileri alta).

Elokuvassa seurataan neljän vauvan elämää syntymästä yhden vuoden ikää. Vauvat syntyvät Namibiaan, Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Mongoliaan. Ilman rihmankiertämää, liekaan sidottuna, virikkeiden ympäröimänä ja supersuojeltuna nämä lapset vaikuttavat kaikki onnellisilta ja kaikkien äidit näyttävät rakastavan heitä, omalla tavallaan.

Välillä kuitenkin tekee pahaa katsoa kun vauva leikkii mudalla, syö maasta löytynyttä eläimen luuta tai kun hänen nukkumapaikassaan hyppii kukko vanhempien ollessa missälie. Mutta samalla tekee eri tavalla pahaa sekin ympäristö, jossa me länsimaiset olemme tottuneet kasvattamaan lapsiamme. Sitä tässä elokuvassa kuvastaa kaiken paljous ja vanhempien loputon suorittaminen, jotta vauvasta kasvaisi eheä, järkevä ihminen.

Pitäisiköhän sitä itsekin vähän relata vähän enemmän ja katsoa omaa perhe-elämää jonkun aivan muun kulttuurin näkökulmasta?

Miina