Tyttöjen ja poikien perinteiset värit, siis se pinkki ja sininen, puhuttavat aina. Asetetaanko tämän päivän lapset tiettyihin sukupuolirooleihin jo syntymästä lähtien värivalinnolla vaatteissa, leluissa ja sisustuksessa? Tämä tuntuu olevan oikea ikuisuuskysymys.
 |
| Luonnollisesti pojan huoneeseen? |
 |
| Ja tämä tytön huoneeseen. |
Ennen esikoiseni syntymää olin päättänyt olla ostamatta sinisiä vaatteita. Ensimmäiset pienet vauvanvaatteet olivatkin sukupuolineutraaleja väritykseltään ja kuoseiltaan. Mutta mitä sitten tapahtui? Lipaston laatikkoon löysi tiensä yhä useampi sinisävyinen, kuosiltaan poikamainen vaatekappale. Siltikin suuri osa on kyllä neutraalia, pakko todeta omaksi puolustuksekseni.
Jäin pohtimaan, että tytöille neutraalius värityksessä ja kuoseissa taitaa olla hankalampaa. Haaveilen uudesta tapetista tuonne lastenhuoneeseen. Tykästyin muutamaan sinisävyiseen, vaikka suosikkini onkin niitä niin sanottuja neutraaleja.
Lasten tapetteja selaillessa tulin huomanneeksi, että valikoimaa löytyy runsaasti tyttömäisistä, pinkkisävyisistä ja herkistä tapeteista. Samoin selkeästi sinistä ja poikamaista on tarjolla. Mutta ne neutraalit, jotenkin niistä niin moni näyttää minusta enemmän poikamaisilta. Johtuuko se siitä, että olen poikien äiti enkä osaa tarkastella maailmaa pienen tytön tai pienen tytön äidin silmin?
 |
| Suosikkini neutraali. Mutta onko tämä oikeasti ns. neutraali? |
 |
| "Neutraali"? |
 |
| Tämä menisi minulla läpi oikeasti neutraalina. |
Tätä poikamaisen aivolohkon salakavalaa (?) vallankaappausta puoltaisi myös se, että huomaan jopa yksin kaupungilla kulkiessani pii-paa-autot, kaivurit, nosturit, mopot ja moottoripyörät, kaivot, ojat ja niin edelleen ihan automaattisesti. Hyvä että en itsekin ala kiljua ääneen ja osoitella näitä sormella niitä ohittaessa. Syytä huolestua tästä äidin poikamaisesta maailmankatsomuksesta?
Miina
Kaikki kuvat ihanan amerikkalaisen Dwell Studion valikoimasta.
