Vauvajuhlat, babyshowerit vai uuden äidin juhlat?

Babyshowerien suosio sen kuin kasvaa! Usein kaikki huomio kiinnittyy masussa asuvaan tulevaan pieneen uuteen tyyppiin ja äiti jää ehkä vähemmälle. Löysin kivan kutsun netistä, jossa on jo kutsussa huomioitu sekä tuleva uusi vauva että uusi äiti.

Kaikki odottaa vauvan syntymää niin kovasti, että usein unohtuu, että samalla syntyy myös uusi äiti. Äidille kaikki on yhtä uutta kuin vauvallekin. Äiti kaipaa tukea ja apua uuden elämäntilanteen kanssa ja babyshowerissa voisi ottaa huomioon tulevan äidinkin.

Babyshowereissa on usein leikkimielisiä kilpailuja tai muuta ohjelmaa. Vanha tuttu hääleikki voisi sopia myös babyshoweriin. Häissä 12 sukulaista ja ystävää saa tehtävät ensimmäisen avioliittovuoden ajaksi jokaiselle kuukaudelle. Babyshoweriin sen voisi soveltaa esimerkiksi neljälle tai vaikka kahdeksalle ensimmäiselle viikolle. Ystävät ja sukulaisnaiset voisivat vuorollaan luvata uudelle äidille pieniä palveluksia.

Kukapa uusi äiti ei arvostaisi, jos päivällinen tulisi kerrankin valmiina kotiin. Olkoon se vaikka helppo lohikiusaus tai nakkikeitto, mutta jos se tuodaan ovesta lämpimänä kun äiti on yltä päältä maidossa ja puklussa, tuo ateria jää varmasti mieleen.

Tai miten olisi koko talon imurointi. Joskus uusi äiti on niin kertakaikkisen poikki, että pelkkä imurin esille otto vie liikaa energiaa. Tällöin ihana ystävä voisi soittaa ovikelloa, napata imurin käteen ja vetää pölypallot puoleensa.

Tai entä jos ystävä tarjoutuisi lastenvahdiksi siksi aikaa, että uusi äiti voi käydä r-a-u-h-a-s-s-a suihkussa, tehdä hiusnaamion ja lakata varpaan kynnet?

Aina avun ei tarvitse olla kovin suureellista tai kallista, usein jo pieni elekin voi auttaa uskomattoman paljon. Sitä ei ehkä helposti tule pyydettyä apua, mutta jos babyshowerissa jakaisi tehtäviä kavereiden kesken, tuleva äiti tulisi varmasti muistamaan nämä ystävänpalvelukset pitkään!

Lastenhuoneen sisustus

Lastenhuoneen sisustus alkaa tulla ajankohtaiseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva tai pieni lapsi siirtyy omaan huoneeseen. Suomestakin löytyy jo vaikka mitä ja onneksi valikoima laajenee koko aika.

Bebelanen lastenhuoneen sisustusosio kasvaa myös sitä mukaa, kun löydämme kivoja ja uusia sisustusjuttuja maailmalta.

Toukokuun 2013 alussa meille tulee uusia kanadalaisia lastenhuoneen sisustusjuttuja. Saamme säilytyslaatikoita, kankaisia säilytystynnyreitä sekä raikkaita mobileja. Monesta lastenhuoneesta löytyy Ikean valkoiset hyllyt ja nämä neliskanttiset kuution malliset säilytyslaatikot sopivat myös niihin.

Kankaisiin säilytystynnyreihin saa upotettua tavaraa myös paljon ja lastenhuoneen siivous käy nopeasti ja helposti.

Tervetuloa katsastamaan uusia malleja heti toukokuun alussa!

t.Salla
http://www.bebelane.com/category/23/vauvat--lapset

Minustako äiti?

Kaikille äideille ja tuleville äideille

Äitiyttä ei minusta helposti pysty sanoin kuvaamaan. Facebookissatörmäsin tällaiseen yritykseen, joka ainakin omat silmät kostutti, ja jonka haluan tässä jakaa. Joitain kulttuurieroja kyllä huomaa, mutta näin kuitenkin yksi äiti miettii, miten kuvailisi tyttärelleen äitiyttä. Tunnistatteko ajatukset?

MOTHERHOOD

We are sitting at lunch one day when my daughter casually mentions that she and her husband are thinking of "starting a family." "We're taking a survey," she says half- joking. "Do you think I should have a baby?""It will change your life," I say, carefully keeping my tone neutral.

"I know," she says, "no more sleeping in on weekends, no more spontaneous vacations." But that is not what I meant at all. I look at my daughter, trying to decide what to tell her. I want her to know what she will never learn in childbirth classes.

I want to tell her that the physical wounds of child bearing will heal, but becoming a mother will leave her with an emotional wound so raw that she will forever be vulnerable. I consider warning her that she will never again read a newspaper without asking, "What if that had been MY child?" That every plane crash, every house fire will haunt her. That when she sees pictures of starving children, she will wonder if anything could be worse than watching your child die.

I look at her carefully manicured nails and stylish suit and think that no matter how sophisticated she is, becoming a mother will reduce her to the primitive level of a bear protecting her cub. That an urgent call of "Mum!" will cause her to drop a soufflé or her best crystal without a moments hesitation.

I feel that I should warn her that no matter how many years she has invested in her career, she will be professionally derailed by motherhood. She might arrange for childcare, but one day she will be going into an important business meeting and she will think of her baby's sweet smell. She will have to use every ounce of discipline to keep from running home, just to make sure her baby is all right.

I want my daughter to know that every day decisions will no longer be routine. That a five year old boy's desire to go to the men's room rather than the women's at McDonald's will become a major dilemma. That right there, in the midst of clattering trays and screaming children, issues of independence and gender identity will be weighed against the prospect that a child molester may be lurking in that restroom.

However decisive she may be at the office, she will second-guess herself constantly as a mother.

Looking at my attractive daughter, I want to assure her that eventually she will shed the pounds of pregnancy, but she will never feel the same about herself.

That her life, now so important, will be of less value to her once she has a child. That she would give herself up in a moment to save her offspring, but will also begin to hope for more years, not to accomplish her own dreams, but to watch her child accomplish theirs.

I want her to know that a cesarean scar or shiny stretch marks will become badges of honor.

My daughter's relationship with her husband will change, but not in the way she thinks. I wish she could understand how much more you can love a man who is careful to powder the baby or who never hesitates to play with his child. I think she should know that she will fall in love with him again for reasons she would now find very unromantic.

I wish my daughter could sense the bond she will feel with women throughout history who have tried to stop war, prejudice and drunk driving.

I want to describe to my daughter the exhilaration of seeing your child learn to ride a bike.

I want to capture for her the belly laugh of a baby who is touching the soft fur of a dog or cat for the first time.

I want her to taste the joy that is so real it actually hurts.

My daughter's quizzical look makes me realize that tears have formed in my eyes. "You'll never regret it," I finally say. Then I reached across the table, squeezed my daughter's hand and offered a silent prayer for her, and for me, and for all the mere mortal women who stumble their way into this most wonderful of callings.

- Dale Hanson Bourke

Hei hyvin menee!

Ystäväni oli törmännyt loistavaan artikkeliin Huffington Post:issa, jossa listataan viisi kohtaa täydellisestä vanhemmuudesta. Tämä oli ihan pakko laittaa jakoon.

Juttu lähti siitä, että todennäköisesti jokainen meistä äideistä tuntee epäonnistuvansa ja tekevänsä asioita väärin vanhempana. Jutun pointti on, että vanhemmuus on juuri sitä. Sitä voi lukea kasapäin opuksia siitä, miten asioita kannattaa tehdä; miten saat vauvasi nukkumaan, milloin kannattaa aloittaa kiinteät ruoat, millaisia vaippoja on paras käyttää, miten lapsesi oppii parhaiten puhumaan, ja niin edelleen. Jutun kirjoittajan sanoin, tällaiset opukset on usein kirjoitettu kirjoittajan lapselle.

Itsekin olen lukenut, ja tulen takuuvarmasti lukemaan jatkossakin, kyseisenlaisia opuksia. Saahan niistä vähintään mielenrauhaa siitä, että se oma mieltä askarruttava kuvio on täysin normaali. Olen kyllä myös saanut hyviä vinkkejä moneenkin pulmaan, etenkin vauvan ja taaperon nukkumiseen.

Parasta mitä äiti voi tehdä, on antaa itselleen tilaa epäonnistua ja olla stressaamatta omista valinnoistaan (mitä vaippoja, purkkiruokaa vai omatekoista, perhepeti vai vauvan oma huone, jne). Totuus on se, että kaikki meistä tekevät aina joistain näistä pikkuvalinnoista niin sanotusti väärin, joten aina niin sanotusti oikein valitsemisesta ei siis vaan kannata stressata liikaa! Tämä pitää itsekin iskostaa päähän...

Tämän postauksen alussa olevan taulukon juttuja lukiessa itsekin oivalsin, että kaikki nämä valinnat voivat olla tavalla tai toisella oikein tai väärin. Eli miten sitä ikinä näitä asioita tekeekään, voi onnitella itseään, että hei, hyvinhän mulla tässä menee! Ei se pikkulapsivaihe mitään tähtitiedettä olekaan, maalaisjärjellä pääsee niin pitkälle!

Nauttikaamme siis siitä, että voimme tehdä omat lastenhoitoon liittyviä valintojamme ihan itse, ja tehdä asioita juuri meille ja meidän yksilöllisille lapsillemme parhaiten sopivalla tavalla.

Eipä tässä tällä erää siis muuta, kuin hauskaa äitiyttä ja vanhemmuutta kaikille!

Miina

Kun äiti on enemmän kuin vain "vähän väsynyt"

Olen ollut aivan rättipoikkiväsynyt viime aikoina. Sitä sellaista, jolloin tapaturma-alttius on jo läsnä. Tai kooma silmät auki. Puolivuotiaani kun herää noin seitsemän kertaa yössä. Valitin
totaalista väsymystä Facebookissa. Eräs kaukana asuva ystäväni kirjoitti tämän jälkeen minulle näin: ”Pari viisautta näin alkuun. 1. Väsymys on todella syvältä. Oikeasti. 2. Huutaminen ei vahingoita vauvaa, mutta se vahingoittaa, jos lopenväsynyt äiti heittää vauvan seinään.”

Tunsin ollleeni yksin tilanteessani. Lastenhoitajia ei minulla juuri lähellä ole, ja mies on ollut pitkään sairaana. Olen siis hoitanut vauvaa ja taaperoa lähes yksin 24/7. Yöheräämisten päälle se on ollut liikaa. Tämä siis taustalla, kun Facebookissa tyhjensin ahdistustani.

Yllätyksekseni sain monilta ihmisiltä – läheltä ja kaukaa – sympatiaa ja ymmärrystä. Hekin ovat olleet tässä tilanteessa, kun silmät vaan sumenee (muiden sitä on vaikea, tai oikeastaan mahdotonta ymmärtää). Jokainen kädenojennus lämmitti. Tämän lisäksi sain myös konkreettista apua, kun muutama ihana ihminen todella tuli ja antoi apua, lastenhoitoa, siivousta jne. En ollut uskoa onneani.

Ei meillä edelleenkään nukuta, mutta sain pahimpaan hätään apua. Päikkärit. Ihmisiä, jotka välittävät. Nämä eväät olivatkin enemmän kuin vain leipää ja voita. Pääsin pahimman yli. Sanonkin, että jokaisen ultraväsyneen äidin kannattaa kertoa jokaiselle vastaantulijalle, että nyt ollaan piipussa. Ymmärtäjiä löytyy. Sympatia auttaa. Ja joku auttaa vielä sitäkin enemmän.

Hesarin otsikko sanoo totuudenmukaisesti ”Kun ei nuku, tulee hulluksi”
http://www.hs.fi/sunnuntai/Kun+ei+nuku+tulee+hulluksi/a1360987704174. Hulluudenpartaalla horjuessa mitään ei näe selvästi. Lapsen lääkäri sanoikin minulle, että univajeen vuoksi ei elä täysin tässä maailmassa.

Mutta muutamia muitakin totuuksia alun viisauksen lisäksi on tullut tajuttua. Joskus tämä myös loppuu. Ihmiset ovat siitä selvinneet. Isät eivät sitä tajua, vaikka kuinka sitä hokisi. Turhauttavaa ja raivostuttavaa, mutta niin se on.

Mitään auvoisia ratkaisuja ei ole. Yhden lukuvinkin kuitenkin annan: ”Unihiekkaa etsimässä” (A. Keski-Rahkonen ja S. Nalbantoglu). Siinä kerrotaan erilaisista unikouluista, joista itselle voi löytää sen sopivimman. Tässäkään ei ole olemassa vain yhtä totuutta, vaikka jotkut niin väittävätkin. Pääasia on, että perheelle löytyy se oma ratkaisu. Ja äiti saa vihdoin nukkua edes kolme-neljä tuntia putkeen.

Ja väsymys ON todella syvältä. Senkin saa sanoa ääneen.
Eeva

Imetysliivien valinta

Imetysliivien valinta ja osto on yleensä kumma juttu. Ennen vauvan syntymää on saattanut hankkia yhdet tai kahdet liivit, mutta kun äiti kotituu sairaalasta vauvan kanssa, huomaa usein, että liivejä saisi olla useammatkin.

Siinä hetkessä ei kuitenkaan useinkaan jaksa lähteä kaupoille ja on ehkä enemmän muut asiat mielessä. Uusi tulokas täyttää kodin.

Olemmekin koonneet tähän imetysliivien valintaan liittyviä asioita, joista toivottavasti on hyötyä mahdollisimman monelle.

Milloin pitäisi ostaa ensimmäiset imetysliivit?

Kaikki naiset ovat erilaisia ja myös raskaudet ovat erilaisia. Kun paino kasvaa raskauden myötä, myös rinnat kasvavat ja muuttavat muotoaan. Tämän vuoksi vanhat liivit voivat tuntua epäsopivilta ja uusi liivikoko on tarpeen.
​
Rintojen koko alkaa yleensä muuttua toisen kolmanneksen alussa. Rinnat muuttuvat koko raskausajan ja kun synnytys lähestyy, rinnat voivat tuntua kiristäviltä ja puristavilta. Tällöin on tärkeää, etteä liivit istuvat hyvin, eivätkä ärsytä ihoa.
​
Hyvät imetysliivit raskausajalle ovat esimerkiksi Bravado Designsin Body Silkit.

Miten paljon rinnat kasvavat raskausaikana?

Rinnanympärys voi kasvaa jopa 2-4 kokoa ja kuppikoko saman verran. Kannattaa siis kokeilla uusia kokoja kun vanhat alkavat kiristää. Ei kannata odottaa vauvan syntymään asti, vaan ennen syntymää voi jo hankkia joustavia liivejä. Nämä joustavat liivit, esimerkiksi Bravadon Body Silkit tai Boobin Fast Foodit sopivat mainosti sekä raskausajalle että imetyksen ensimmäisiin kuukausiin. Rinnat muuttuvat tällöin paljon ja nämä liivit mukautuvat rintojen koon mukaan.

Kuinka monet imetysliivit tarvitsen?

Yleensä 2-3 imetysliivit ovat minimi, jotka kannattaa hankkia. Rintojen koon muuttumisen vuoksi voi hankkiä parit liivit, mutta jos haluaa, että liivejä on puhtaana kun yhdet ovat pesussa, kannattaa ostaa useampia liivejä.

Tervetuloa surffailemaan Bebelanen liivimalleja www.bebelane.com

Salla

Mitä tekisimmekään ilman nettiä!

Myönnettävä se on. Olen lapset saatuani joutunut uudenlaiseen nettikoukkuun. Ensinnäkin googlettaminen on ryöstäytynyt käsistä. Kysyn tältä ’tietäjältä’ jos jonkinmoista. Toiseksi, olen pahasti haksahtanut Huutonettiin.

Koukussa. Enkä usko, että liioittelen. Huutonetistä olen kaivanut jos jonkinmoista tavaraa ja vauvanvaatetta – ja niiden tarpeellisuudesta voidaan keskustella. Yömyöhällä näkyy läppärin kajo, kun minä etsin täydellistä josmitäkin. Tästä on tainnut tulla itselle ihan terapiamuoto (sitä kuuluisaa omaa aikaa), jota on helppo harrastaa näin kotoa käsin. Ja myönnän, minusta se on hauskaa. Enkä taida olla ainoa, kun tämä mahtava parodiakin on kyseisestä oireryhmästä jo tehty: http://www.youtube.com/watch?v=cnS4NCMQFOI

Googlesta puolestaan on tullut ratkaisu kaikkiin pienimpiinkin kysymyksiini. Sieltä olen jaksanut metsästää, mitkä ovat alkuraskauden merkit, mitkä hanskat ovat lämpimimmät, mitkä on hyvät ensikengät, mistä saa puisia leikkikeittiöitä tai luomupuuvillaisia liinavaatteita, missä on parhaimmat milloin minkäkin lastenvaatteen alet, millaisia soseita kannattaa tehdä ja millä mausteilla, mitä lahjaksi 1-vuotiaalle jne. Mitäpä en olisi googlelta kysynyt.

Olen myös googlettanut terveysasioita. Onko nämä näpyt nyt vesirokkoa vai jotain muuta (nokkosrokkoa!), mikä auttaa ekseemaan, kuinka poistetaan karsta jne. Mutta tässä olen yhden linjavedon tehnyt: jos olen jotain vakavampaa pähkäillyt tai pelännyt, en asiaa ole googlettanut. Neuvola on ollut se turvallisempi vaihtoehto. Netistä kun löytää kaikki kauhuskenaariot, mahdolliset ja mahdottomatkin, sekä voi saada älyttömän moraaliryöpyn niskaan.

Jostain syystä keskustelupalstoilla on myös joitain ärhäköitä äitejä, joiden mielestä on vain yksi ja ainoa oikea tapa toimia lasten kanssa. Olenkin jättänyt tällaiset palstat väliin. Silti ihmetyttää, minne suvaitsevaisuus on tässä asiassa hävinnyt. Eikö jokainen kaipaisi kannustusta ja vertaistukea huuto- ja kysymysmerkkimyrskyn sijaan. Uskon, että onnellisia lapsia kasvaa onnellisissa perheissä. Ja perheet ovat erilaisia. Onneksi. Joten keinotkin ovat erilaisia. Ja googlesta löytää ne kaikki.