Baby shower - silloin ja nyt

(kuva babybirthbasics.com)

Hauskat baby shower -kakut toivat mieleeni omat kutsuni. Hyvä (suomalainen) ystäväni järjesti minulle yllätysjuhlat odottaessani ensimmäistäni. Erityisiä kakkuja tai teemaa ei ollut, mutta ihanan
tunnelman loivat koolla olevat hyvät ystävät ja perheen naiset.

Vaikka Suomessa baby shower -kutsut lienee tulleet tutuiksi tv:stä ja sittemmin saapuneetkin tänne Amerikan mallin mukaan, uudesta ilmiöstä ei sinänsä ole kyse. Vauvan syntymää on juhlittu kautta historian. Eri tyyppisiä traditiojuhlia ja -tuomisia uuden äidin ja vauvan kunniaksi on ollut tiettävästi ainakin muinaisesta Egyptistä ja Kreikasta lähtien. Juhla on ollut riitti uuteen asemaan, juhla paitsi uudelle vauvalle, myös uudelle äitiydelle.

Vauvaa on Suomessakin juhlittu perinteisesti tuomalla uudelle äidille rotinoita, lähinnä ruokaa (mikä muuten ihana tuliainen edelleen tuoreelle äidille!) mutta myös vauvanvaatteita. Toisaalta vielä tutumpi tapa meille juhlia uutta vauvaa on ristiäiset. Eri painotukset mutta sama asianydin.

Nykyinen amerikkalaismallimme vauvakutsuista, jossa juhlitaan yhdessäolon, pienen purtavan sekä lahjojen kera tulevaa äitiä, on syntynyt tiettävästi 50- ja 60-luvuilla. Uutta traditiossa aiempiin verrattuna on, että kutsut ovat jo raskausaikana, mutta ymmärrettävästi moderni terveydenhuolto on mahdollistanut tämän. Tosin esimerkiksi omalla amerikkalaisella anopillani ei ole ollut vauvakutsuja, kun hänen poikansa 70-luvulla syntyivät. Mikään itsestään selvyys se ei siis ole pitkään ollut edes siellä.

Amerikassa baby shower on ensimmäistään odottavalle äidille tärkeä mahdollisuus paitsi juhlia tulevaa vauvaa ystävien ja sukulaisten kanssa, myös saada olennaisia vauvatavaroita lahjoina, rattaista ja vaipoista lähtien. Lahjat toimivatkin maassa myös eräänlaisena ’äitiyspakkauksena’.

Itselleni vauvakutsut on jäänyt mieleeni erityisen lämpimänä hetkenä, jossa sain jakaa läheisteni kanssa odotuksen ilon. Ohjelmaa ei erityisesti ollut, sitäkin enemmän naurua ja erilaisia muisteluita. Raskausajan huoliini kutsut olivatkin parasta lääkettä.

Mitä lahjoihin tulee, ne eivät olleet pääasiassa, mutta sain kyllä monia hyödyllisiä asioita ja ihania vauvanvaatteita. Vinkkinä voin kertoa, että mieleeni ovat erityisesti jääneet iso kasa puklurättejä sekä nuhanenän puhdistukseen NäsFrida. Vain jo äidiksi tulleet voivat ajatella jotain näin tarpeellista ja käytännöllistä!

Jos ei jaksa järjestää isoja kutsuja tai jos perinteinen baby shower maistuu pakkopullalta, voi muistaa, että ihanaan muistoon ei paljon rekvisiittaa tarvita. Muutama läheinen ystävä tai sukulainen sekä jotain naposteltavaa riittää. Ja eikun hurraa uusi äiteys!

Eeva

Vähemmän hehkeää - lievästi sanottuna

Tänään on ollut huono päivä (heikkohermoisille varoitus). Useampi viikko on tullut nukuttua vain kahden tunnin pätkissä. Se alkaa näkyä, saati tuntua. Aamuisin en meinaa päästä sängystä, iltaisin kosto on jomottava päänsärky.

Lisäksi esikoinen sai jonkun viruksen silmätulehduksella. Seuraavaksi mieskin sairastui vuoteenomaksi. Se siitä avusta sitten. Olen teoreettisella mahdollisuudella yrittänyt pitää vauvan poissa sairastavien luota. Utopistista. Kuinka imettää vauvaa ja samalla lohduttaa tyttöä, joka itkien haluu äidin syliin? Kysyn vaan kaikilta viisailta lääkäreiltä.

Lisäksi vauva on alkanut puklailla niin paljon, että täytyy ottaa neuvolaan yhteyttä. Meidän molempien vaatteet on jatkuvasti puklusta märkinä. En ole käynyt suihkussa kolmeen tai neljään (viiteen?) päivään. Enmuista. Huomasin asian, kun tukka alkoi liimautua otsaan. (Tämä on tietysti ihana yhdistelmä tuon puklun kanssa. Suosittelen lämpimästi.)

Mies ihmetteli miksen mene päikkäreille, kun esikoinen nukahti. Sanoin, että jossain välissä on ehdittävä syödäkin. Sain syötyä. Sitten se oikea syy heräsi. Miten ihmeessä vauva voi tietää joka ikinen päivä, milloin sisko on nukahtanut? Se tunne, kun olet juuri asettunut sohvalle, että saisit hetken olla rauhassa, ja sitten kuulet ininää, joka muuttuu hetkessä paruksi.. Niitä ajatuksia en voi tähän painattaa. Eli huono päivä.

Melkein jo itketti, kunnes otin lohdutukseksi joulusuklaata (missä välissä sitä jaksaa painoa tarkkailla, kun ainoa asia, joka tällä hetkellä pitää hereillä, on suklaa? Lääkärit, odottelen tähänkin vastauksia).

Sitten avasin imettäessäni ystävältäni joululahjaksi saamani "Vuoden mutsi" -kirjan. Kiitos kirjoittajien, Satu Rämön ja Katja Lahden, heti tuntui hieman paremmalta. Enkä edes pitkälle päässyt (millä ajalla sitä ehtisikin lukea). Ajattelevasti luvut ovat lyhyitä, eikä juonta juuri ole.

(Inho)realistinen kirja lapsen saamisesta, mutta ah, niin virkistävää luettavaa ja juuri sopivaa nauruhermoille. Sitä lääkettä mitä tähän puklunhajuun juuri kaipaa.

Kirjasta tuli mieleeni toinen hiukan samaan kategoriaan sopiva opus, jota myös suosittelen raskaana oleville. Sen sain lainaksi toiselta ystävältäni odottaessani ensimmäistäni. Vicki Iovinen "Tyttökavereiden opas odottajalle". Ei niin ruusuista, mutta hersyvää ja lämminhenkistä luettavaa.

Googlailin kirjaa, sillä en heti muistanut kirjoittajaa ja törmäsin nettikirjoitukseen, jossa nuori, tuleva äiti kertoi ahdistuneensa tästä kirjasta. En siis suosittele, jos itseironia ja kaikennäköiset tarinat peräpukamista saavat ahdistumaan. Itse koin sen lähinnä vapauttavana. Näistäkin asioista on huojentava kuulla puhuttavan.

Täydellistä äitiä, odottajaa ja raskautta kun ei ole. Ja muutkin ovat kokeneet niitä vähemmän hehkeitä hetkiä ja tilanteita. Minulle kirja oli siis vertaistukea, kuten "Vuoden mutsikin". Toivotaan, että "Vuoden mutsi" korvaa suklaankaipuun (mutta ei olla niin utopistisia). Joka tapauksessa suosittelen. Lääkettä huonoon, ja hyväänkin, päivään.
Eeva

Vauvan nauru = parasta terapiaa

Terveiset täältä kotoa kahden sairaan lapsen "hoitsulta".

Kaverini oli jakanut tämän jo jokusen vuoden vanhan pienten nelosten nauruvideon Facebookissa, minkä seurauksena täälläkin alkoi naurattaa kaiken niistämisen ja yskimisen keskellä.

Vauvan naurulle ei vedä vertoja kyllä monikaan asian sen positiivisessa voimassa, eikö vaan?

Hykertelevää päivän jatkoa!

Miina

Hus, hus kaaos, täältä tulee superorganisoitunut mama!

Organised Mum Life Book muuttaa kaiken?

Kuulostaako tämä tutulta: aloitat jonkin askareen ja huomaat tunnin päästä unohtaneesi sen kokonaan, puhut omituisia ja lauseesi jäävät kesken, unohdat hoitaa tärkeitä asioita, ilmestyt neuvolaan kaksi kertaa peräkkäin päivän liian ajoissa, kysyt tutulta samaa asiaa ainakin kolme kertaa viikon sisään. Tervetuloa minun pääni sisään!

Katkeamaton yöuni on kaukainen haave, ja päässä välillä kirjaimellisesti humisee sen takia. Mutta päätin ottaa tilanteen haltuun, ennen kuin kaaoksesta tulisi meillä pysyvä olotila.

Vietin hyvän tovin etsien täydellistä, perinteistä kalenteria. Olen aina käyttänyt kännykän kalenteria, mutta nyt sen ylläpito alkoi tuntua vaikealta. Kalenterin piti olla kierteillä ja kynäpidikkeellä varustettu, jotta sen voi jättää keittiön pöydälle auki kirjoitusvalmiina. Viikkonäkymä plus paljon lisätilaa to do -listalle, viikon ruokalistalle ja ostoslistalle olivat myös vaatimuksiani. Osoitekirjakin olisi kiva.

Kaksi tuntia hakuni kesti. Toiveikkaana etsin suomalaiset kirjakaupat läpi, mutta mikään ei kolahtanut tarpeeksi. Päädyin ostamaan kalenterin englantilaisesta Organised Mum -kaupasta. Mikäs sen sopivampaa, sillä sellainenhan minusta oli tulossa. Life Book Diary pinkeissä tekonahkakansissa. Tänne sieltä, kiitos vaan!

Ensi viikolla uusi apulaiseni saapunee. Voin sitten kertoa miten muutun yhdessä päivässä täydelliseksi kotiäidiksi, jolta ei pallo tipahda ja narut pysyvät aina käsissä. Aina.

Miina

Babyshower ideoita

Babyshowerien suosio jatkuu ja kutsuja pidetään yhä useammin. Juhlissa on usein väriteema, mikäli uuden tulokkaan sukupuoli on selvillä. Välillä tarjottavat ovat selkeästi teeman mukaisia, ja alla onkin hauskoja löytöjä netistä. Hyvää ruokahalua :)!

Hauskoja leipomishetkiä!

t.salla

Kuninkaallisen mahan odotus

Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikki lukijat!

Viime aikojen Suuri Vauvauutinen on tietysti Williamin ja Katen.Herttuaparin odotus on totta ja spekuloinnit saa jäädä. Olen viime vuosina – tietysti ainoastaan pyytämättä ja yllättäen – seurannut, mitä parille kuuluu. Nyt on sitten onnittelujen vuoro. En vain voi olla surkuttelematta, että pari joutui jo alkumetreillä paljastamaan salaisuutensa koko maailmalle. Catherinen jokaista askelta, ilmettä ja mahan muotoa tulee nyt seuraamaan vähintäänkin muutama salamanvälähdys. Siinä ei mielialanvaihteluille jää paljon tilaa. Ei käy kateeksi.

Jos jotain hyvää tästä tulee, niin raskauspahoinvointi saanee lisänäkyvyyttä ja ymmärrystä. Niin harvinaista kuin sen tulisikin olla, minulla kun on kaksikin ystävää, jotka ovat joutuneet sairaalaan samasta syystä. Toivottavasti hyvää ehkä tarkoittavat mutta ymmärtämättömät puheet siitä, että ’raskaus ei ole sairaus’ vähenevät. Eipä ole sairaus, mutta ikäviä ja hallitsemattomia seurauksia, suurempia ja pienempiä, usei(mmi)lle silti tulee. Silloin ymmärrys on tarpeen. Oli kyseessä puoliso tai työnantaja.

Toinen positiivinen asia lienee se, että Kate näyttänee mallia, kuinka raskaanakin voi pukeutua. Kun näkee prinsessa Dianan mammavaatteet, ei voi kuin olla kiitollinen ettei tuolloin sattunut olemaan raskaana. Teltat ja isot rusetit kuuluvat onneksi nykyään vain sirkuksiin. Mutta lisävalikoimalle on edelleen tilausta, joten toivottavasti mammavaatteiden tekijät saavat inspiraatioita.

Eeva

ps. Tähän vaateasiaan on pakko lisätä, että oman viime kesäisen raskauteni pelasti ja valtavan mahani (liioittelematta, todellakin yli käyrien menevän) piilotti ihana ja tyylikäs Seraphinen mekko. Suuresta olemuksestani huolimatta se päälläni sain jopa kehuja. Suunnittelu on tässäkin todella kaiken a ja o. Sanomattakin selvää, että juuri muuta en sitten enää käyttänytkään.