lauantai 14. syyskuuta 2013

Mitä tiukalle vatsalle tapahtui raskauden jälkeen?!


Kun vauva on onnellisesti ulkona ja muutama viikko on kulunut, sitä huomaa, että eihän se maha mihinkään kadonnutkaan! Mitä huijausta! Joku voi hyvin erehtyä luulemaan, että on vielä raskaana, sillä maha ei tosiaankaan katoa silmän räpäyksessä. Useimmat ymmärtävät onneksi, että mahan pieneneminen vie aikaa enemmän kuin viikon.

Muista, että maha ehti venyä kokonaiset yhdeksän kuukautta, jotta vauvasi mahtui sinne. Ei voi kuvitella, että sama maha vetäytyisi takaisin vain muutamassa viikossa. Se voi viedä jopa samat 9 kuukautta tai jopa kauemmin. Myös kehon muoto on saattanut muuttua kokonaan raskausaikana, joten ei kannata huolestua, mikäli lempifarkut raskautta edeltäneeltä ajalta ei mahdukaan jalkaan. Mutta älä sure, sinulla on ihana vauva!

Ihosta kannataa huolehtia jo raskausaikana ja sitä kannattaa jatkaa myös vauvan syntymän jälkeen. On tärkeä kosteuttaa ihoa kun se venyy, mutta yhtä tärkeää on kosteuttaa sitä silloin kun se kutistuu takaisin.

Vauvan kanssa ulkoilu ja kärryttely on mitä parasta liikuntaa. Se on sopivan lempeää keholle, mutta myös tehokasta. Vatsalihasten kanssa ei kannata pitää kiirettä heti synnytystä seuraavalla viikolla vaan anna niidenkin palautua rauhassa ennen kuin lähdet tekemään vatsalihasliikkeitä.

Imetys on tunnetusti toiminut hyvänä mahan kutistajana. Se polttaa hyvin kaloreita ja ilmeisesti myös auttaa jotenkin kohdun supistumisessa. Terveellinen ruokavalio auttaa myös mahan kutistumisessa. Suosi hedelmiä ja vihanneksia ja paljon kuitua. Muista juoda paljon vettä, jotta aineenvaihdunta pysyy vilkkaana.

Raskausarpia kannattaa hoitaa täsmävoiteilla. Usein nämä arvet paljastuvat vasta vauvan synnyttyä, jolloin iho saattaa roikkua "tyhjänä". Täsmävoiteiden avulla pystyt hoitamaan raskausarpia ja auttamaan niitä vaalenemaan. Mama Mion Goodbye Stretch Marks on turvallinen ja tehokas voide käyttää niin raskaus- kuin imetysajallakin.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kate ja William julkistivat eilen ensimmäisen perhepotretin sitten vauvan syntymän. Kate on raskausaikana käyttänyt useita Seraphinen äitiysvaatteita ja myös viralliseen perhekuvaan hän oli valinnut Seraphinen kauniin fuchsianvärisen Jolene-mekon.


Kuvien julkistamisen jälkeen mekko myytiin Englannissa loppuun kahdessa tunnissa. Mekosta on useita eri versioita eri väreissä (mm.sininen, beige, koralli ja lila). Mekkoa saa sekä pitkä- että lyhythihaisena sekä uusimpana tälle syksylle 3/4 hihalla.

Kate on halunnut suosia brittimerkki-Seraphinea ja hän on onnistunut näyttämään hyvin elegantilta alle 60 euron mekossa.

 
Bebelanen valikoimista löytyy kyseistä mekkoa sekä fuchsian värisenä että muissa väreissä. Seraphine on tehnyt suuren lisätilauksen tehtaalle kyseisestä mekosta, sillä Briteissä mekolla on jo usean viikon jonotuslista!
 
 
 
 

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kesän aurinkolasimuotia lapsille

Millaiset aurinkolasit sitä löytäisi lapselle? Tuntuu, että joka kaupassa myydään vähän saman näköisiä laseja. Otetaan siis netti avuksi ja koko maailma on auki! Sieltähän löytyy vaikka mitä! Päätin tehdä pienet etsinnät netissä, sillä aihe tuntuu olevan ajankohtainen täällä meilläkin kolmen pojan kanssa.



Vähän samaa tyyliä tytölle löytyy paljon lähempää, nimittäin suoraan Lindexin alennusmyynnistä! 4,25€, ei ole hinnalla pilattu!

Ja nämä seuraavat, myös Lindexin alesta, varsinaiset karkkilasit! Hintakin sen kuin paranee: 3,25 €.
Sporttiselle tyypille nämä Rudy Project Horus -lasit voisivat olla mainiot. Pysyisivät päässä hurjemmassakin menossa. 159 dollaria sähäkät lasit USA:sta.
Benettonilta löytyy kivoja laseja lapsille. Valikoimissa on vaikka minkä värisiä ja eri malleja.


En löytänyt Suomesta nettikauppaa, josta voisi tilata erilaisia lasten aurinkolaseja. Paras valikoima tuntui löytyvät USA:sta. Monet eri merkit ja ketjut tekevät lapsillekin omia aurinkolaseja, joten valikoimaa on, kunhan vaan löytää sen! Mikäli tiedätte hyvä aurinkolasipaikkoja lapsille, tänne saa ilomielin laittaa vinkkiä muillekin.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Millainen on hyvä hoitolaukku

Hyvä hoitolaukku - mistä sen tunnistaa ja löytää? Monica Guerrasio haastatteli Storksakin perustajia Suzia ja Meliä The Upcoming -nettisivustolle. Haastattelu on käännetty vapaasti.
 
"Käytännöllinen ei välttämättä tarkoita samaa kuin tylsä tai tyylitön. Storksakin perustajanaiset Suzi ja Mel loivat hoitolaukut, jotka ovat sekä käytännöllisiä että tyylikkäitä. Laukut kestävät aikaa ja käyttöä. Laukut ovat saaneet niin suuren suosion, että parivaljakko on laajentanut jo hoitolaukkujen ulkopuolelle uudistaen vanhan laukkumerkin Marshall Bergman:in.
 


Milloin hoitolaukkumerkki Storksak on perustettu?
 
Perustimme Storksakin vuonna 2003 ja ensimmäinen laukkumallisto lanseerattiin Selfridgesin tavaratalossa vuonna 2005. Storksakista on tullut maailmanlaajuinen brändi, jota myydään Yhdysvalloissa, Euroopassa sekä Aasiassa. Storksakin rinnalle syntyi myös toinen hoitolaukkumerkki Babymel ja viimeisimpänä uutuutena "työlaukkuja" valmistava Marshall Bergman.
 
Miten keksitte bisnesidean?
 
Kun tapasimme, meillä oli molemmilla pienet lapset. Emme kumpikaan olleet löytäneet tyylikkäitä hoitolaukkuja markkinoilta, jotka olisivat vastanneet vaatimuksiimme niin tyylin kuin laadunkaan suhteen. Meillä oli kokemusta sekä suunnittelusta että bisnesmaailmasta ja niinpä päätimme, että meidän täytyy tehdä asialle jotain!
 
 
 
Miten tehdä laukusta sekä käytännöllinen että tyylikäs?
 
Storksakin mallit toki ovat ajan hengen mukaisia ja seuraamme trendejä, mutta emme tee liian trendikkäitä laukkuja vain tiettyyn sesonkiin, sillä asiakkaamme haluavat klassisempaa ja pidempikestoista tyyliä. Tyylikkyys ja kestävyys ovat tärkeitä lähtökohtia suunnittelussa ja haluamme, että laukkumme kestävät modernin nykyajan vanhemmat kovat laatu- ja käyttövaatimukset.
 
 
 
Miksi valitsitte käyttää nahkaa laukuissanne?

Elizabeth laukku lanseerattiin kesällä 2007 ja se oli ensimmäinen luksus-nahkalaukkumme. Siitä tuli todella suosittu. Nahka materiaalina omalla tavalla tiivistää Storksakin ajatuksen: se kestää ja täyttää monen äidin toiveen!

 
 
Missä näette Storksakin viiden vuoden kuluttua?

Toivomme tekevämme hoitolaukkuja - haluamme luoda kauniita, korkealaatuisia hoitolaukkuja, joista vanhemmat voivat nauttia pitkään jo lasten kasvettua isoiksi. Olemme luomassa myös kokonaan uutta matkamallistoa, johon tulee matkalaukku-tyyppisiä laukkuja.

***
Bebelane.comissa valikoima Storksakin ja Babymelin hoitolaukkuja




tiistai 25. kesäkuuta 2013

Pienissä uskomaton voima!

 
 
875 grammaa näytti miten ihmiset haluavat tehdä hyvää. Pieni tyttö syntyi 10 viikkoa etuajassa maaliskuun 21.päivänä ja tytön isä laittoin pystyyn Facebook-sivuston muutama päivä syntymän jälkeen, jotta hänen olisi helpompi raportoida lapsen voinnista sukulaisille ja ystäville.
 
Lumipalloefekti lähti käyntiin, kaikki halusivat auttaa ja tukea pientä elämän alkua ja jo muutamassa viikossa sivusto oli kerännyt kymmeniä tuhansia seuraajia. Isä päätti kanavoida ihmisten hyvän tahdon suoraan sairaalan hyväksi ja kampanjan avulla sairaala on saanut rahalahjoituksia sekä laitelahjoituksia.
 
Yksityisen ihmisen aloittama sosiaalisen median kampanja oli niin vaikuttava, että se uutisoitiin Ruotsissa asti. Ruotsalainen Mama-lehti kirjoittaa heinäkuun numerossaan suomalaisesta isästä, joka tyttären synnyttyä keskosena, pystyttää Facebook-sivuston ja saa aikaan mahtavan keräyksen.
 
Huvudstadsbladet kirjoitti maaliskuussa kolmosten isästä Tomas Ekmanista, joka hiihtotempauksellaan keräsi rahaa lastensairaalalle yli 9000 euroa. Ekmanille syntyi kolmoset 10 vuotta sitten ja hiihtokeräyksellä hän halusi kiittää osastoa hyvästä hoidosta ja elämän alusta heidän kolmosille.
 
Lisää näitä, lastensairaaloista löytyy varmasti uskomattomia selviytymistarinoita, joita ihmiset mielellään tukisivat tavallisen arjen keskellä. Näitä lukiessa sitä tajuaa myös oman onnen ihan eri tavalla.
 
-Salla


lauantai 1. kesäkuuta 2013

Odottavan äidin liikunta



Odottava äiti miettii usein, millaista liikuntaa voi harrastaa raskausaikana. Näin teki myös kahden ihanan, aurinkoisen ja vilkkaan pojan äiti (Rico 3v. ja Lucas 1v.). Idea Liikunnallisen äidin käsikirjan kirjoittamiseen tuli siis Anneli Päivänsaran omasta tarpeesta: "Esikoistani odottaessani huomasin, että aiheesta oli hyvin vähän tietoa saatavilla eikä täsmällisiä ohjeita antavaa kirjallisuutta juurikaan ollut", hän kertoo.

"Ystäväni kannustamana päätin jakaa lukemattomista eri lähteistä ja eri alojen ammat­tilaisilta keräämääni tietoa sekä omia kokemuksiani raskausajan liikunnasta ja ravitsemuksesta myös muille samojen kysymysten parissa painiskeleville äideille yksissä kansissa kirjan muodossa."

Kirjasta saa tietoa, neuvoja sekä inspiraatiota raskausajan liikuntaan.

Liikunnallisen äidin käsikirja on ilmestynyt tänä keväänä ja sitä myydään mm. Bebelanen verkkokaupassa.
http://www.bebelane.com/product/814/liikunnallisen-aidin-kasikirja





torstai 2. toukokuuta 2013

Vauvajuhlat, babyshowerit vai uuden äidin juhlat?


Babyshowerien suosio sen kuin kasvaa! Usein kaikki huomio kiinnittyy masussa asuvaan tulevaan pieneen uuteen tyyppiin ja äiti jää ehkä vähemmälle. Löysin kivan kutsun netistä, jossa on jo kutsussa huomioitu sekä tuleva uusi vauva että uusi äiti.

Kaikki odottaa vauvan syntymää niin kovasti, että usein unohtuu, että samalla syntyy myös uusi äiti. Äidille kaikki on yhtä uutta kuin vauvallekin. Äiti kaipaa tukea ja apua uuden elämäntilanteen kanssa ja babyshowerissa voisi ottaa huomioon tulevan äidinkin.

Babyshowereissa on usein leikkimielisiä kilpailuja tai muuta ohjelmaa. Vanha tuttu hääleikki voisi sopia myös babyshoweriin. Häissä 12 sukulaista ja ystävää saa tehtävät ensimmäisen avioliittovuoden ajaksi jokaiselle kuukaudelle. Babyshoweriin sen voisi soveltaa esimerkiksi neljälle tai vaikka kahdeksalle ensimmäiselle viikolle. Ystävät ja sukulaisnaiset voisivat vuorollaan luvata uudelle äidille pieniä palveluksia.

Kukapa uusi äiti ei arvostaisi, jos päivällinen tulisi kerrankin valmiina kotiin. Olkoon se vaikka helppo lohikiusaus tai nakkikeitto, mutta jos se tuodaan ovesta lämpimänä kun äiti on yltä päältä maidossa ja puklussa, tuo ateria jää varmasti mieleen.

Tai miten olisi koko talon imurointi. Joskus uusi äiti on niin kertakaikkisen poikki, että pelkkä imurin esille otto vie liikaa energiaa. Tällöin ihana ystävä voisi soittaa ovikelloa, napata imurin käteen ja vetää pölypallot puoleensa.

Tai entä jos ystävä tarjoutuisi lastenvahdiksi siksi aikaa, että uusi äiti voi käydä r-a-u-h-a-s-s-a suihkussa, tehdä hiusnaamion ja lakata varpaan kynnet?

Aina avun ei tarvitse olla kovin suureellista tai kallista, usein jo pieni elekin voi auttaa uskomattoman paljon. Sitä ei ehkä helposti tule pyydettyä apua, mutta jos babyshowerissa jakaisi tehtäviä kavereiden kesken, tuleva äiti tulisi varmasti muistamaan nämä ystävänpalvelukset pitkään!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Lastenhuoneen sisustus


Lastenhuoneen sisustus alkaa tulla ajankohtaiseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva tai pieni lapsi siirtyy omaan huoneeseen. Suomestakin löytyy jo vaikka mitä ja onneksi valikoima laajenee koko aika.

Bebelanen lastenhuoneen sisustusosio kasvaa myös sitä mukaa, kun löydämme kivoja ja uusia sisustusjuttuja maailmalta.


Toukokuun 2013 alussa meille tulee uusia kanadalaisia lastenhuoneen sisustusjuttuja. Saamme säilytyslaatikoita, kankaisia säilytystynnyreitä sekä raikkaita mobileja. Monesta lastenhuoneesta löytyy Ikean valkoiset hyllyt ja nämä neliskanttiset kuution malliset säilytyslaatikot sopivat myös niihin.


Kankaisiin säilytystynnyreihin saa upotettua tavaraa myös paljon ja lastenhuoneen siivous käy nopeasti ja helposti.

Tervetuloa katsastamaan uusia malleja heti toukokuun alussa!


t.Salla
http://www.bebelane.com/category/23/vauvat--lapset

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Minustako äiti?



Kaikille äideille ja tuleville äideille

Äitiyttä ei minusta helposti pysty sanoin kuvaamaan. Facebookissatörmäsin tällaiseen yritykseen, joka ainakin omat silmät kostutti, ja jonka haluan tässä jakaa. Joitain kulttuurieroja kyllä huomaa, mutta näin kuitenkin yksi äiti miettii, miten kuvailisi tyttärelleen äitiyttä.
Tunnistatteko ajatukset?

MOTHERHOOD

We are sitting at lunch one day when my daughter casually mentions that she and her husband are thinking of "starting a family." "We're taking a survey," she says half- joking. "Do you think I should have a baby?""It will change your life," I say, carefully keeping my tone neutral.

"I know," she says, "no more sleeping in on weekends, no more spontaneous vacations." But that is not what I meant at all. I look at my daughter, trying to decide what to tell her. I want her to know what she will never learn in childbirth classes.

I want to tell her that the physical wounds of child bearing will heal, but becoming a mother will leave her with an emotional wound so raw that she will forever be vulnerable. I consider warning her that she will never again read a newspaper without asking, "What if that had been MY child?" That every plane crash, every house fire will haunt her. That when she sees pictures of starving children, she will wonder if anything could be worse than watching your child die.

I look at her carefully manicured nails and stylish suit and think that no matter how sophisticated she is, becoming a mother will reduce her to the primitive level of a bear protecting her cub. That an urgent call of "Mum!" will cause her to drop a soufflé or her best crystal without a moments hesitation.

I feel that I should warn her that no matter how many years she has invested in her career, she will be professionally derailed by motherhood. She might arrange for childcare, but one day she will be going into an important business meeting and she will think of her baby's sweet smell. She will have to use every ounce of discipline to keep from running home, just to make sure her baby is all right.

I want my daughter to know that every day decisions will no longer be routine. That a five year old boy's desire to go to the men's room rather than the women's at McDonald's will become a major dilemma. That right there, in the midst of clattering trays and screaming children, issues of independence and gender identity will be weighed against the prospect that a child molester may be lurking in that restroom.

However decisive she may be at the office, she will second-guess herself constantly as a mother.

Looking at my attractive daughter, I want to assure her that eventually she will shed the pounds of pregnancy, but she will never feel the same about herself.

That her life, now so important, will be of less value to her once she has a child. That she would give herself up in a moment to save her offspring, but will also begin to hope for more years, not to accomplish her own dreams, but to watch her child accomplish theirs.

I want her to know that a cesarean scar or shiny stretch marks will become badges of honor.

My daughter's relationship with her husband will change, but not in the way she thinks. I wish she could understand how much more you can love a man who is careful to powder the baby or who never hesitates to play with his child. I think she should know that she will fall in love with him again for reasons she would now find very unromantic.

I wish my daughter could sense the bond she will feel with women throughout history who have tried to stop war, prejudice and drunk driving.

I want to describe to my daughter the exhilaration of seeing your child learn to ride a bike.

I want to capture for her the belly laugh of a baby who is touching the soft fur of a dog or cat for the first time.

I want her to taste the joy that is so real it actually hurts.

My daughter's quizzical look makes me realize that tears have formed in my eyes. "You'll never regret it," I finally say. Then I reached across the table, squeezed my daughter's hand and offered a silent prayer for her, and for me, and for all the mere mortal women who stumble their way into this most wonderful of callings.

- Dale Hanson Bourke

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Hei hyvin menee!


Ystäväni oli törmännyt loistavaan artikkeliin Huffington Post:issa, jossa listataan viisi kohtaa täydellisestä vanhemmuudesta. Tämä oli ihan pakko laittaa jakoon.

Juttu lähti siitä, että todennäköisesti jokainen meistä äideistä tuntee epäonnistuvansa ja tekevänsä asioita väärin vanhempana. Jutun pointti on, että vanhemmuus on juuri sitä. Sitä voi lukea kasapäin opuksia siitä, miten asioita kannattaa tehdä; miten saat vauvasi nukkumaan, milloin kannattaa aloittaa kiinteät ruoat, millaisia vaippoja on paras käyttää, miten lapsesi oppii parhaiten puhumaan, ja niin edelleen. Jutun kirjoittajan sanoin, tällaiset opukset on usein kirjoitettu kirjoittajan lapselle.

Itsekin olen lukenut, ja tulen takuuvarmasti lukemaan jatkossakin, kyseisenlaisia opuksia. Saahan niistä vähintään mielenrauhaa siitä, että se oma mieltä askarruttava kuvio on täysin normaali. Olen kyllä myös saanut hyviä vinkkejä moneenkin pulmaan, etenkin vauvan ja taaperon nukkumiseen.

Parasta mitä äiti voi tehdä, on antaa itselleen tilaa epäonnistua ja olla stressaamatta omista valinnoistaan (mitä vaippoja, purkkiruokaa vai omatekoista, perhepeti vai vauvan oma huone, jne). Totuus on se, että kaikki meistä tekevät aina joistain näistä pikkuvalinnoista niin sanotusti väärin, joten aina niin sanotusti oikein valitsemisesta ei siis vaan kannata stressata liikaa! Tämä pitää itsekin iskostaa päähän...

Tämän postauksen alussa olevan taulukon juttuja lukiessa itsekin oivalsin, että kaikki nämä valinnat voivat olla tavalla tai toisella oikein tai väärin. Eli miten sitä ikinä näitä asioita tekeekään, voi onnitella itseään, että hei, hyvinhän mulla tässä menee! Ei se pikkulapsivaihe mitään tähtitiedettä olekaan, maalaisjärjellä pääsee niin pitkälle!

Nauttikaamme siis siitä, että voimme tehdä omat lastenhoitoon liittyviä valintojamme ihan itse, ja tehdä asioita juuri meille ja meidän yksilöllisille lapsillemme parhaiten sopivalla tavalla.

Eipä tässä tällä erää siis muuta, kuin hauskaa äitiyttä ja vanhemmuutta kaikille!

Miina

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kun äiti on enemmän kuin vain "vähän väsynyt"

Olen ollut aivan rättipoikkiväsynyt viime aikoina. Sitä sellaista, jolloin tapaturma-alttius on jo läsnä. Tai kooma silmät auki. Puolivuotiaani kun herää noin seitsemän kertaa yössä. Valitin
totaalista väsymystä Facebookissa. Eräs kaukana asuva ystäväni kirjoitti tämän jälkeen minulle näin: ”Pari viisautta näin alkuun. 1. Väsymys on todella syvältä. Oikeasti. 2. Huutaminen ei vahingoita vauvaa, mutta se vahingoittaa, jos lopenväsynyt äiti heittää vauvan seinään.”

Tunsin ollleeni yksin tilanteessani. Lastenhoitajia ei minulla juuri lähellä ole, ja mies on ollut pitkään sairaana. Olen siis hoitanut vauvaa ja taaperoa lähes yksin 24/7. Yöheräämisten päälle se on ollut liikaa. Tämä siis taustalla, kun Facebookissa tyhjensin ahdistustani.

Yllätyksekseni sain monilta ihmisiltä – läheltä ja kaukaa – sympatiaa ja ymmärrystä. Hekin ovat olleet tässä tilanteessa, kun silmät vaan sumenee (muiden sitä on vaikea, tai oikeastaan mahdotonta ymmärtää). Jokainen kädenojennus lämmitti. Tämän lisäksi sain myös konkreettista apua, kun muutama ihana ihminen todella tuli ja antoi apua, lastenhoitoa, siivousta jne. En ollut uskoa onneani.

Ei meillä edelleenkään nukuta, mutta sain pahimpaan hätään apua. Päikkärit. Ihmisiä, jotka välittävät. Nämä eväät olivatkin enemmän kuin vain leipää ja voita. Pääsin pahimman yli. Sanonkin, että jokaisen ultraväsyneen äidin kannattaa kertoa jokaiselle vastaantulijalle, että nyt ollaan piipussa. Ymmärtäjiä löytyy. Sympatia auttaa. Ja joku auttaa vielä sitäkin enemmän.

Hesarin otsikko sanoo totuudenmukaisesti ”Kun ei nuku, tulee hulluksi”
http://www.hs.fi/sunnuntai/Kun+ei+nuku+tulee+hulluksi/a1360987704174. Hulluudenpartaalla horjuessa mitään ei näe selvästi. Lapsen lääkäri sanoikin minulle, että univajeen vuoksi ei elä täysin tässä maailmassa.

Mutta muutamia muitakin totuuksia alun viisauksen lisäksi on tullut tajuttua. Joskus tämä myös loppuu. Ihmiset ovat siitä selvinneet. Isät eivät sitä tajua, vaikka kuinka sitä hokisi. Turhauttavaa ja raivostuttavaa, mutta niin se on.

Mitään auvoisia ratkaisuja ei ole. Yhden lukuvinkin kuitenkin annan: ”Unihiekkaa etsimässä” (A. Keski-Rahkonen ja S. Nalbantoglu). Siinä kerrotaan erilaisista unikouluista, joista itselle voi löytää sen sopivimman. Tässäkään ei ole olemassa vain yhtä totuutta, vaikka jotkut niin väittävätkin. Pääasia on, että perheelle löytyy se oma ratkaisu. Ja äiti saa vihdoin nukkua edes kolme-neljä tuntia putkeen.

Ja väsymys ON todella syvältä. Senkin saa sanoa ääneen.

Eeva

lauantai 23. helmikuuta 2013

Imetysliivien valinta


Imetysliivien valinta ja osto on yleensä kumma juttu. Ennen vauvan syntymää on saattanut hankkia yhdet tai kahdet liivit, mutta kun äiti kotituu sairaalasta vauvan kanssa, huomaa usein, että liivejä saisi olla useammatkin.

Siinä hetkessä ei kuitenkaan useinkaan jaksa lähteä kaupoille ja on ehkä enemmän muut asiat mielessä. Uusi tulokas täyttää kodin.

Olemmekin koonneet tähän imetysliivien valintaan liittyviä asioita, joista toivottavasti on hyötyä mahdollisimman monelle.

Milloin pitäisi ostaa ensimmäiset imetysliivit?

Kaikki naiset ovat erilaisia ja myös raskaudet ovat erilaisia. Kun paino kasvaa raskauden myötä, myös rinnat kasvavat ja muuttavat muotoaan. Tämän vuoksi vanhat liivit voivat tuntua epäsopivilta ja uusi liivikoko on tarpeen.

Rintojen koko alkaa yleensä muuttua toisen kolmanneksen alussa. Rinnat muuttuvat koko raskausajan ja kun synnytys lähestyy, rinnat voivat tuntua kiristäviltä ja puristavilta. Tällöin on tärkeää, etteä liivit istuvat hyvin, eivätkä ärsytä ihoa.

Hyvät imetysliivit raskausajalle ovat esimerkiksi Bravado Designsin Body Silkit.

Miten paljon rinnat kasvavat raskausaikana?

Rinnanympärys voi kasvaa jopa 2-4 kokoa ja kuppikoko saman verran. Kannattaa siis kokeilla uusia kokoja kun vanhat alkavat kiristää. Ei kannata odottaa vauvan syntymään asti, vaan ennen syntymää voi jo hankkia joustavia liivejä. Nämä joustavat liivit, esimerkiksi Bravadon Body Silkit tai Boobin Fast Foodit sopivat mainosti sekä raskausajalle että imetyksen ensimmäisiin kuukausiin. Rinnat muuttuvat tällöin paljon ja nämä liivit mukautuvat rintojen koon mukaan.

Kuinka monet imetysliivit tarvitsen?

Yleensä 2-3 imetysliivit ovat minimi, jotka kannattaa hankkia. Rintojen koon muuttumisen vuoksi voi hankkiä parit liivit, mutta jos haluaa, että liivejä on puhtaana kun yhdet ovat pesussa, kannattaa ostaa useampia liivejä.

Tervetuloa surffailemaan Bebelanen liivimalleja www.bebelane.com

Salla

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Mitä tekisimmekään ilman nettiä!

Myönnettävä se on. Olen lapset saatuani joutunut uudenlaiseen nettikoukkuun. Ensinnäkin googlettaminen on ryöstäytynyt käsistä. Kysyn tältä ’tietäjältä’ jos jonkinmoista. Toiseksi, olen pahasti haksahtanut Huutonettiin.

Koukussa. Enkä usko, että liioittelen. Huutonetistä olen kaivanut jos jonkinmoista tavaraa ja vauvanvaatetta – ja niiden tarpeellisuudesta voidaan keskustella. Yömyöhällä näkyy läppärin kajo, kun minä etsin täydellistä josmitäkin. Tästä on tainnut tulla itselle ihan terapiamuoto (sitä kuuluisaa omaa aikaa), jota on helppo harrastaa näin kotoa käsin. Ja myönnän, minusta se on hauskaa. Enkä taida olla ainoa, kun tämä mahtava parodiakin on kyseisestä oireryhmästä jo tehty: http://www.youtube.com/watch?v=cnS4NCMQFOI

Googlesta puolestaan on tullut ratkaisu kaikkiin pienimpiinkin kysymyksiini. Sieltä olen jaksanut metsästää, mitkä ovat alkuraskauden merkit, mitkä hanskat ovat lämpimimmät, mitkä on hyvät ensikengät, mistä saa puisia leikkikeittiöitä tai luomupuuvillaisia liinavaatteita, missä on parhaimmat milloin minkäkin lastenvaatteen alet, millaisia soseita kannattaa tehdä ja millä mausteilla, mitä lahjaksi 1-vuotiaalle jne. Mitäpä en olisi googlelta kysynyt.

Olen myös googlettanut terveysasioita. Onko nämä näpyt nyt vesirokkoa vai jotain muuta (nokkosrokkoa!), mikä auttaa ekseemaan, kuinka poistetaan karsta jne. Mutta tässä olen yhden linjavedon tehnyt: jos olen jotain vakavampaa pähkäillyt tai pelännyt, en asiaa ole googlettanut. Neuvola on ollut se turvallisempi vaihtoehto. Netistä kun löytää kaikki kauhuskenaariot, mahdolliset ja mahdottomatkin, sekä voi saada älyttömän moraaliryöpyn niskaan.

Jostain syystä keskustelupalstoilla on myös joitain ärhäköitä äitejä, joiden mielestä on vain yksi ja ainoa oikea tapa toimia lasten kanssa. Olenkin jättänyt tällaiset palstat väliin. Silti ihmetyttää, minne suvaitsevaisuus on tässä asiassa hävinnyt. Eikö jokainen kaipaisi kannustusta ja vertaistukea huuto- ja kysymysmerkkimyrskyn sijaan. Uskon, että onnellisia lapsia kasvaa onnellisissa perheissä. Ja perheet ovat erilaisia. Onneksi. Joten keinotkin ovat erilaisia. Ja googlesta löytää ne kaikki.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Punaa huuliin ihan kotona vaan



Joudun välillä jo nipistämään itseäni uskoakseni, että meidän perheessä todellakin on sairastelukierre jatkunut kolme kuukautta. Kierre on tälläkin hetkellä oikein hyvässä vauhdissa taas. Siis siinä mielessä, että molemmat lapset ovat sairaana, itse juuri parantumassa.

Onhan se kätevää, kun voi sairastaa lastentauteja tässä 30+ iässä yhdessä lasten kanssa. Pötkötetään vaan peittojen alla sohvalla ja katsotaan telkkaria ja leffoja Nessu-paketit kaikilla kädessä. Vaan ei. Kun saisikin nuo Duracellit rauhoittumaan. Edes niiden sairaana ollessa.

Keksin piristää itseäni kahdella asialla. Ostin aivan ihanan kukkakimpun, jossa on sekoitus herkän vaaleanpunaisia ja vähän tummemman pinkkejä neilikoita. Ne jotenkin kummasti tuovat hymyn huulille aina kävellessäni ruokapöydän ohi. 

Toinen piristävä puna on huulillani. Talvi-ilma kuivatti huuleni ja menin ostamaan huulirasvaa. Päädyinkin ostamaan aivan ihanaa ranskalainen luonnonkosmetiikkamerkin Nuxen hoitavaa huulikiiltoa. Mikä parasta, huuleni saavat siitä kirkkaanpunaisen säväyksen. Äitinikin kommentoi sen piristävää vaikutusta kasvoilleni. 


Kuulostakoon täysjärkiseltä tai ei, mutta tämä mama hoitelee pikkupotilaitaan kotona punahuulin. Sen lisäksi, että hymyilen kun kävelen neilikkakimppuni ohi, hymyilen kun näen kuvani peilistä. Hiukset kiinni, useimmiten ilman meikkiä, päällä trikoopaita ja jalassa leggarit - mutta huulet punasävyisinä. Pussailen vauvaa (ja sitä vanhempaakin) edelleen urakalla, mutta jotenkin tuo puna ei tartu pullukoihin poskiin. Ehkä se johtuu siitä, että se häviää huuliltani ihanan mangon makunsa vuoksi...

Miina

Kuvat: Miinan omia


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Baby shower - silloin ja nyt


(kuva babybirthbasics.com)


Hauskat baby shower -kakut toivat mieleeni omat kutsuni. Hyvä (suomalainen) ystäväni järjesti minulle yllätysjuhlat odottaessani ensimmäistäni. Erityisiä kakkuja tai teemaa ei ollut, mutta ihanan
tunnelman loivat koolla olevat hyvät ystävät ja perheen naiset.

Vaikka Suomessa baby shower -kutsut lienee tulleet tutuiksi tv:stä ja sittemmin saapuneetkin tänne Amerikan mallin mukaan, uudesta ilmiöstä ei sinänsä ole kyse. Vauvan syntymää on juhlittu kautta historian. Eri tyyppisiä traditiojuhlia ja -tuomisia uuden äidin ja vauvan kunniaksi on ollut tiettävästi ainakin muinaisesta Egyptistä ja Kreikasta lähtien. Juhla on ollut riitti uuteen asemaan, juhla paitsi uudelle vauvalle, myös uudelle äitiydelle.

Vauvaa on Suomessakin juhlittu perinteisesti tuomalla uudelle äidille rotinoita, lähinnä ruokaa (mikä muuten ihana tuliainen edelleen tuoreelle äidille!) mutta myös vauvanvaatteita. Toisaalta vielä tutumpi tapa meille juhlia uutta vauvaa on ristiäiset. Eri painotukset mutta sama asianydin.

Nykyinen amerikkalaismallimme vauvakutsuista, jossa juhlitaan yhdessäolon, pienen purtavan sekä lahjojen kera tulevaa äitiä, on syntynyt tiettävästi 50- ja 60-luvuilla. Uutta traditiossa aiempiin verrattuna on, että kutsut ovat jo raskausaikana, mutta ymmärrettävästi moderni terveydenhuolto on mahdollistanut tämän. Tosin esimerkiksi omalla amerikkalaisella anopillani ei ole ollut vauvakutsuja, kun hänen poikansa 70-luvulla syntyivät. Mikään itsestään selvyys se ei siis ole pitkään ollut edes siellä.

Amerikassa baby shower on ensimmäistään odottavalle äidille tärkeä mahdollisuus paitsi juhlia tulevaa vauvaa ystävien ja sukulaisten kanssa, myös saada olennaisia vauvatavaroita lahjoina, rattaista ja vaipoista lähtien. Lahjat toimivatkin maassa myös eräänlaisena ’äitiyspakkauksena’.

Itselleni vauvakutsut on jäänyt mieleeni erityisen lämpimänä hetkenä, jossa sain jakaa läheisteni kanssa odotuksen ilon. Ohjelmaa ei erityisesti ollut, sitäkin enemmän naurua ja erilaisia muisteluita. Raskausajan huoliini kutsut olivatkin parasta lääkettä.

Mitä lahjoihin tulee, ne eivät olleet pääasiassa, mutta sain kyllä monia hyödyllisiä asioita ja ihania vauvanvaatteita. Vinkkinä voin kertoa, että mieleeni ovat erityisesti jääneet iso kasa puklurättejä sekä nuhanenän puhdistukseen NäsFrida. Vain jo äidiksi tulleet voivat ajatella jotain näin tarpeellista ja käytännöllistä!

Jos ei jaksa järjestää isoja kutsuja tai jos perinteinen baby shower maistuu pakkopullalta, voi muistaa, että ihanaan muistoon ei paljon rekvisiittaa tarvita. Muutama läheinen ystävä tai sukulainen sekä jotain naposteltavaa riittää. Ja eikun hurraa uusi äiteys!

Eeva

perjantai 18. tammikuuta 2013

Vähemmän hehkeää - lievästi sanottuna


Tänään on ollut huono päivä (heikkohermoisille varoitus). Useampi viikko on tullut nukuttua vain kahden tunnin pätkissä. Se alkaa näkyä, saati tuntua. Aamuisin en meinaa päästä sängystä, iltaisin kosto on jomottava päänsärky.

Lisäksi esikoinen sai jonkun viruksen silmätulehduksella. Seuraavaksi mieskin sairastui vuoteenomaksi. Se siitä avusta sitten. Olen teoreettisella mahdollisuudella yrittänyt pitää vauvan poissa sairastavien luota. Utopistista. Kuinka imettää vauvaa ja samalla lohduttaa tyttöä, joka itkien haluu äidin syliin? Kysyn vaan kaikilta viisailta lääkäreiltä.

Lisäksi vauva on alkanut puklailla niin paljon, että täytyy ottaa neuvolaan yhteyttä. Meidän molempien vaatteet on jatkuvasti puklusta märkinä. En ole käynyt suihkussa kolmeen tai neljään (viiteen?) päivään. Enmuista. Huomasin asian, kun tukka alkoi liimautua otsaan. (Tämä on tietysti ihana yhdistelmä tuon puklun kanssa. Suosittelen lämpimästi.)

Mies ihmetteli miksen mene päikkäreille, kun esikoinen nukahti. Sanoin, että jossain välissä on ehdittävä syödäkin. Sain syötyä. Sitten se oikea syy heräsi. Miten ihmeessä vauva voi tietää joka ikinen päivä, milloin sisko on nukahtanut? Se tunne, kun olet juuri asettunut sohvalle, että saisit hetken olla rauhassa, ja sitten kuulet ininää, joka muuttuu hetkessä paruksi.. Niitä ajatuksia en voi tähän painattaa. Eli huono päivä.

Melkein jo itketti, kunnes otin lohdutukseksi joulusuklaata (missä välissä sitä jaksaa painoa tarkkailla, kun ainoa asia, joka tällä hetkellä pitää hereillä, on suklaa? Lääkärit, odottelen tähänkin vastauksia).

Sitten avasin imettäessäni ystävältäni joululahjaksi saamani "Vuoden mutsi" -kirjan. Kiitos kirjoittajien, Satu Rämön ja Katja Lahden, heti tuntui hieman paremmalta. Enkä edes pitkälle päässyt (millä ajalla sitä ehtisikin lukea). Ajattelevasti luvut ovat lyhyitä, eikä juonta juuri ole.

(Inho)realistinen kirja lapsen saamisesta, mutta ah, niin virkistävää luettavaa ja juuri sopivaa nauruhermoille. Sitä lääkettä mitä tähän puklunhajuun juuri kaipaa.


Kirjasta tuli mieleeni toinen hiukan samaan kategoriaan sopiva opus, jota myös suosittelen raskaana oleville. Sen sain lainaksi toiselta ystävältäni odottaessani ensimmäistäni. Vicki Iovinen "Tyttökavereiden opas odottajalle". Ei niin ruusuista, mutta hersyvää ja lämminhenkistä luettavaa.

Googlailin kirjaa, sillä en heti muistanut kirjoittajaa ja törmäsin nettikirjoitukseen, jossa nuori, tuleva äiti kertoi ahdistuneensa tästä kirjasta. En siis suosittele, jos itseironia ja kaikennäköiset tarinat peräpukamista saavat ahdistumaan. Itse koin sen lähinnä vapauttavana. Näistäkin asioista on huojentava kuulla puhuttavan.

Täydellistä äitiä, odottajaa ja raskautta kun ei ole. Ja muutkin ovat kokeneet niitä vähemmän hehkeitä hetkiä ja tilanteita. Minulle kirja oli siis vertaistukea, kuten "Vuoden mutsikin". Toivotaan, että "Vuoden mutsi" korvaa suklaankaipuun (mutta ei olla niin utopistisia). Joka tapauksessa suosittelen. Lääkettä huonoon, ja hyväänkin, päivään.

Eeva

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Vauvan nauru = parasta terapiaa

Terveiset täältä kotoa kahden sairaan lapsen "hoitsulta".

Kaverini oli jakanut tämän jo jokusen vuoden vanhan pienten nelosten nauruvideon Facebookissa, minkä seurauksena täälläkin alkoi naurattaa kaiken niistämisen ja yskimisen keskellä.

Vauvan naurulle ei vedä vertoja kyllä monikaan asian sen positiivisessa voimassa, eikö vaan?

Hykertelevää päivän jatkoa!

Miina



maanantai 7. tammikuuta 2013

Hus, hus kaaos, täältä tulee superorganisoitunut mama!

Organised Mum Life Book muuttaa kaiken?
Kuulostaako tämä tutulta: aloitat jonkin askareen ja huomaat tunnin päästä unohtaneesi sen kokonaan, puhut omituisia ja lauseesi jäävät kesken, unohdat hoitaa tärkeitä asioita, ilmestyt neuvolaan kaksi kertaa peräkkäin päivän liian ajoissa, kysyt tutulta samaa asiaa ainakin kolme kertaa viikon sisään. Tervetuloa minun pääni sisään!

Katkeamaton yöuni on kaukainen haave, ja päässä välillä kirjaimellisesti humisee sen takia. Mutta päätin ottaa tilanteen haltuun, ennen kuin kaaoksesta tulisi meillä pysyvä olotila.

Vietin hyvän tovin etsien täydellistä, perinteistä kalenteria. Olen aina käyttänyt kännykän kalenteria, mutta nyt sen ylläpito alkoi tuntua vaikealta. Kalenterin piti olla kierteillä ja kynäpidikkeellä varustettu, jotta sen voi jättää keittiön pöydälle auki kirjoitusvalmiina. Viikkonäkymä plus paljon lisätilaa to do -listalle, viikon ruokalistalle ja ostoslistalle olivat myös vaatimuksiani. Osoitekirjakin olisi kiva.

Kaksi tuntia hakuni kesti. Toiveikkaana etsin suomalaiset kirjakaupat läpi, mutta mikään ei kolahtanut tarpeeksi. Päädyin ostamaan kalenterin englantilaisesta Organised Mum -kaupasta. Mikäs sen sopivampaa, sillä sellainenhan minusta oli tulossa. Life Book Diary pinkeissä tekonahkakansissa. Tänne sieltä, kiitos vaan!

Ensi viikolla uusi apulaiseni saapunee. Voin sitten kertoa miten muutun yhdessä päivässä täydelliseksi kotiäidiksi, jolta ei pallo tipahda ja narut pysyvät aina käsissä. Aina.

Miina

lauantai 5. tammikuuta 2013

Babyshower ideoita

Babyshowerien suosio jatkuu ja kutsuja pidetään yhä useammin. Juhlissa on usein väriteema, mikäli uuden tulokkaan sukupuoli on selvillä. Välillä tarjottavat ovat selkeästi teeman mukaisia, ja alla onkin hauskoja löytöjä netistä. Hyvää ruokahalua :)!








Hauskoja leipomishetkiä!
t.salla







tiistai 1. tammikuuta 2013

Kuninkaallisen mahan odotus



Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikki lukijat!

Viime aikojen Suuri Vauvauutinen on tietysti Williamin ja Katen.Herttuaparin odotus on totta ja spekuloinnit saa jäädä. Olen viime vuosina – tietysti ainoastaan pyytämättä ja yllättäen – seurannut, mitä parille kuuluu. Nyt on sitten onnittelujen vuoro. En vain voi olla surkuttelematta, että pari joutui jo alkumetreillä paljastamaan salaisuutensa koko maailmalle. Catherinen jokaista askelta, ilmettä ja mahan muotoa tulee nyt seuraamaan vähintäänkin muutama salamanvälähdys. Siinä ei mielialanvaihteluille jää paljon tilaa. Ei käy kateeksi.

Jos jotain hyvää tästä tulee, niin raskauspahoinvointi saanee lisänäkyvyyttä ja ymmärrystä. Niin harvinaista kuin sen tulisikin olla, minulla kun on kaksikin ystävää, jotka ovat joutuneet sairaalaan samasta syystä. Toivottavasti hyvää ehkä tarkoittavat mutta ymmärtämättömät puheet siitä, että ’raskaus ei ole sairaus’ vähenevät. Eipä ole sairaus, mutta ikäviä ja hallitsemattomia seurauksia, suurempia ja pienempiä, usei(mmi)lle silti tulee. Silloin ymmärrys on tarpeen. Oli kyseessä puoliso tai työnantaja.

Toinen positiivinen asia lienee se, että Kate näyttänee mallia, kuinka raskaanakin voi pukeutua. Kun näkee prinsessa Dianan mammavaatteet, ei voi kuin olla kiitollinen ettei tuolloin sattunut olemaan raskaana. Teltat ja isot rusetit kuuluvat onneksi nykyään vain sirkuksiin. Mutta lisävalikoimalle on edelleen tilausta, joten toivottavasti mammavaatteiden tekijät saavat inspiraatioita.

Eeva

ps. Tähän vaateasiaan on pakko lisätä, että oman viime kesäisen raskauteni pelasti ja valtavan mahani (liioittelematta, todellakin yli käyrien menevän) piilotti ihana ja tyylikäs Seraphinen mekko. Suuresta olemuksestani huolimatta se päälläni sain jopa kehuja. Suunnittelu on tässäkin todella kaiken a ja o. Sanomattakin selvää, että juuri muuta en sitten enää käyttänytkään.