Kun äiti on enemmän kuin vain "vähän väsynyt"

Olen ollut aivan rättipoikkiväsynyt viime aikoina. Sitä sellaista, jolloin tapaturma-alttius on jo läsnä. Tai kooma silmät auki. Puolivuotiaani kun herää noin seitsemän kertaa yössä. Valitin
totaalista väsymystä Facebookissa. Eräs kaukana asuva ystäväni kirjoitti tämän jälkeen minulle näin: ”Pari viisautta näin alkuun. 1. Väsymys on todella syvältä. Oikeasti. 2. Huutaminen ei vahingoita vauvaa, mutta se vahingoittaa, jos lopenväsynyt äiti heittää vauvan seinään.”

Tunsin ollleeni yksin tilanteessani. Lastenhoitajia ei minulla juuri lähellä ole, ja mies on ollut pitkään sairaana. Olen siis hoitanut vauvaa ja taaperoa lähes yksin 24/7. Yöheräämisten päälle se on ollut liikaa. Tämä siis taustalla, kun Facebookissa tyhjensin ahdistustani.

Yllätyksekseni sain monilta ihmisiltä – läheltä ja kaukaa – sympatiaa ja ymmärrystä. Hekin ovat olleet tässä tilanteessa, kun silmät vaan sumenee (muiden sitä on vaikea, tai oikeastaan mahdotonta ymmärtää). Jokainen kädenojennus lämmitti. Tämän lisäksi sain myös konkreettista apua, kun muutama ihana ihminen todella tuli ja antoi apua, lastenhoitoa, siivousta jne. En ollut uskoa onneani.

Ei meillä edelleenkään nukuta, mutta sain pahimpaan hätään apua. Päikkärit. Ihmisiä, jotka välittävät. Nämä eväät olivatkin enemmän kuin vain leipää ja voita. Pääsin pahimman yli. Sanonkin, että jokaisen ultraväsyneen äidin kannattaa kertoa jokaiselle vastaantulijalle, että nyt ollaan piipussa. Ymmärtäjiä löytyy. Sympatia auttaa. Ja joku auttaa vielä sitäkin enemmän.

Hesarin otsikko sanoo totuudenmukaisesti ”Kun ei nuku, tulee hulluksi”
http://www.hs.fi/sunnuntai/Kun+ei+nuku+tulee+hulluksi/a1360987704174. Hulluudenpartaalla horjuessa mitään ei näe selvästi. Lapsen lääkäri sanoikin minulle, että univajeen vuoksi ei elä täysin tässä maailmassa.

Mutta muutamia muitakin totuuksia alun viisauksen lisäksi on tullut tajuttua. Joskus tämä myös loppuu. Ihmiset ovat siitä selvinneet. Isät eivät sitä tajua, vaikka kuinka sitä hokisi. Turhauttavaa ja raivostuttavaa, mutta niin se on.

Mitään auvoisia ratkaisuja ei ole. Yhden lukuvinkin kuitenkin annan: ”Unihiekkaa etsimässä” (A. Keski-Rahkonen ja S. Nalbantoglu). Siinä kerrotaan erilaisista unikouluista, joista itselle voi löytää sen sopivimman. Tässäkään ei ole olemassa vain yhtä totuutta, vaikka jotkut niin väittävätkin. Pääasia on, että perheelle löytyy se oma ratkaisu. Ja äiti saa vihdoin nukkua edes kolme-neljä tuntia putkeen.

Ja väsymys ON todella syvältä. Senkin saa sanoa ääneen.
Eeva