Mieleni minun tekevi...

Raskaus ja sen jälkeiset kuukaudet ovat siitäkin ihmeellistä aikaa, että ainakin minulla ruokaan liittyvät mieliteot olivat ei ainoastaan usein kummallisia, mutta käsittämättömän voimakkaita.

Raskausaikana en usein voinut syödä kuin jotain erittäin tiettyä, kuten esimerkiksi riisiä ja ketsuppia. Tunnustan olevani jonkin asteen kulinaristi, mutta tuollaisena hetkenä riisin piti olla perus-Uncle Ben's pitkäjyväistä, valkoista riisiä. Ketsupin Heinz. Siis mitä ihmettä! Näinä hetkinä minä ja mieheni söimme eri ruokia. Onneksi usein mieleni kuitenkin teki terveellisyydellä (jonkun muun mielestä) pilattuja linssipatoja ja salaattejakin.

Olen kuullut myös naisista, joiden on tehnyt mieli nuolla betoniseiniä ja pureskella tiiliskiviä. Olen tulkinnut nämä urbaaneiksi legendoiksi, vai onko teitä oikeasti olemassa?!

Saatuani vauvani maailmaan, olen molemmilla kerroilla joutunut hurjaan pullien sävyttämään oravanpyörään. Siihen liittyy tiiviisti myös kahviaddiktio. Miten pullalla / muulla makealla kahvin kyydittäjällä voikin olla niin suuri voima, että se vie minut päivittäin sellaiseen tilanteeseen, että itsekuri itkee lohdutonta vauvanitkua saatuaan niin kovasti turpaan?

Miten saada tilanne käännettyä niin, että pääsen oikeasti (nousujohteiseen) alkuun tässä vauvapömppiksen poistoprojektissa? Auttakaa!

Olen Miina, olen kahvipulla-addikti

Kuva: Miinan omia leipomuksia

Käänteiset vauvakutsut

Aivan viimeisillään raskaana oleva ystäväni sai mielestäni kerrassaan nerokkaan idean.

Muutama viikko sitten sain kutsun Kello viiden teelle hänen luokseen. Englantilaista teetä ja sitä kuuluisaa kello viiden teerituaalia diggaavana, hän halusi vielä väkertää joukolle meitä tyttöjä kunnon teehetken brittityyliin. Ja mikäs siinä, vielä näin Lontoon olympialaisten aikoihinkin! Mukaan tuli viedä vain paras teemuki.

Kaikki eivät ole niin ihastuneita perinteisiin vauvakutsuihin tai baby showereihin. Joten miksi ei siis kutsuisi itse valitsemaansa paikkaan itse ne, joiden kanssa haluaa viettää laatuaikaa vielä ennen kuin seuraava tyttöjen ilta on sumuisessa tulevaisuudessa?

Etenkin tämä voisi toimia, jos tykkää väkerrellä kakkuja ja keksejä (kuten minä) tai vaikkapa englantilaisia kolmioleipiä (kuten teekutsut järkännyt ystäväni). Saa vielä toteuttaa vahvaa pesänrakennusviettiä hääräämällä keittiössä.

Tai jos sellainen ei ole omaa "teekupillinen", miksi tätä hetkeä voisi viettää vaikkapa treffaamalla ystäviään jätskibaarissa kun vielä voi syödä jätskiä normaalilla kulho-käsi-suu etäisyydellä ilman että samalla imettää tai vähintään kauhoo jätskiä suuhunsa ylinopeudella odottaessa, että vauva herää.

Jos liikkuminen tuottaa tuskaa, miten olisi ilta yhden tai useamman romanttisen komedian merkeissä ystävien kesken? Leffailta voi olla kaukainen haave siinä vaiheessa kun silmät alkavat ummistaa itseään viimeistään puoli kymmeneltä (jos on asiat niinkin hyvin, että on saanut vauvan nukkumaan siihen mennessä).

Joka tapauksessa, tämä Kello viiden teehetki oli aivan ihana ja rentouttava hetki kolmioleipineen ja sconeseineen kaikkineen. Näytti ainakin siltä, että illan pallomahainen emäntäkin pääsi rentoutumaan. Nyt sitten vain odotellaan, että millaisen teenjuojan hän pyöräyttää ja miten lähelle kello viittä Hän päättää tulla maailmaan.

Miina

Kuva: Mary Cassattin öljyvärimaalaus "Five O'Clock Tea"