Koukussa. Enkä usko, että liioittelen. Huutonetistä olen kaivanut jos jonkinmoista tavaraa ja vauvanvaatetta – ja niiden tarpeellisuudesta voidaan keskustella. Yömyöhällä näkyy läppärin kajo, kun minä etsin täydellistä josmitäkin. Tästä on tainnut tulla itselle ihan terapiamuoto (sitä kuuluisaa omaa aikaa), jota on helppo harrastaa näin kotoa käsin. Ja myönnän, minusta se on hauskaa. Enkä taida olla ainoa, kun tämä mahtava parodiakin on kyseisestä oireryhmästä jo tehty: http://www.youtube.com/watch?
Googlesta puolestaan on tullut ratkaisu kaikkiin pienimpiinkin kysymyksiini. Sieltä olen jaksanut metsästää, mitkä ovat alkuraskauden merkit, mitkä hanskat ovat lämpimimmät, mitkä on hyvät ensikengät, mistä saa puisia leikkikeittiöitä tai luomupuuvillaisia liinavaatteita, missä on parhaimmat milloin minkäkin lastenvaatteen alet, millaisia soseita kannattaa tehdä ja millä mausteilla, mitä lahjaksi 1-vuotiaalle jne. Mitäpä en olisi googlelta kysynyt.
Olen myös googlettanut terveysasioita. Onko nämä näpyt nyt vesirokkoa vai jotain muuta (nokkosrokkoa!), mikä auttaa ekseemaan, kuinka poistetaan karsta jne. Mutta tässä olen yhden linjavedon tehnyt: jos olen jotain vakavampaa pähkäillyt tai pelännyt, en asiaa ole googlettanut. Neuvola on ollut se turvallisempi vaihtoehto. Netistä kun löytää kaikki kauhuskenaariot, mahdolliset ja mahdottomatkin, sekä voi saada älyttömän moraaliryöpyn niskaan.
Jostain syystä keskustelupalstoilla on myös joitain ärhäköitä äitejä, joiden mielestä on vain yksi ja ainoa oikea tapa toimia lasten kanssa. Olenkin jättänyt tällaiset palstat väliin. Silti ihmetyttää, minne suvaitsevaisuus on tässä asiassa hävinnyt. Eikö jokainen kaipaisi kannustusta ja vertaistukea huuto- ja kysymysmerkkimyrskyn sijaan. Uskon, että onnellisia lapsia kasvaa onnellisissa perheissä. Ja perheet ovat erilaisia. Onneksi. Joten keinotkin ovat erilaisia. Ja googlesta löytää ne kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti