Olen Miina, viimeisiä hetkiä raskaana. Elän tätä pallomahaista aikaa toista kertaa, enkä tälläkään kertaa enää jaksaisi odottaa saavani pienen nyytin käsiini. Kammassani ei onneksi enää ole kuin muutama hassu päivä tai hetki. Ja sitten kohtaamme.
Tällä toisella kertaa minulla on hieman parempi käsitys siitä, millaisia muutamat seuraavat kuukaudet tulevat olemaan. Se helpottaa hieman, kun tietää edes jonkin verran mitä odottaa. Edessä on siis kaaosta, zombi-tunnetta, suurien tunteiden kuohua, jopa ajoittaista oman itsen kadottamista. Mutta niin ikimuistoisia, jännittäviä ja täysin omanlaisiaan hetkiä. Parasta aikaa, aina omalla tavallaan onnen tunteiden ja haasteiden sävyttämänä.
Esikoispoikani on paria kuukautta vajaat kaksi vuotta, ja sanoisin että tunnen jo melko intiimisti tämän Äiti-ammattinimikkeen ja siihen liittyvän uran alkumetrien monet kasvot. Niinhän sitä aina sanotaan, että se on maailman ihanin, mutta myös maailman vaikein ammatti. Mutta sitä palkitsevampaa ammattia ei taida ollakaan.
Tulen vilahtelemaan täällä Bebelanen blogissa enemmän ja vähemmän säännöllisesti tässä uuden äitiyden löytäessä oman rytminsä. Ajatuksena on jakaa kaikenlaisia ajatuksia, tunteita, ajankohtaisia asioita ja trendejä raskauden, äitiyden ja muutenkin naisellisen elämän ympäriltä. Jotenkin tässä elämäntilanteessa huomaa asioita ihan eri näkökulmista. Itse tunnun myös hakeutuvani keskustelemaan omista havainnoistani muiden samassa tilanteessa elävien, tai sen kokeneiden kanssa, entistäkin enemmän. Mikään ei voita kunnon keittiöpsyokologiaa, etenkin jos sitä kyydittää kupponen jotain ihanaa ja höyryvää. Pullakin suotaneen siihen kylkeen. Taustalla tuhisee yksi pieni ja jaloissa touhuaa toinen, vähän isompi pieni ja hänen kavereitaan. Sitä odotellessa siis.
Ensimmäisen Parasta aikaa -blogin postaukseni kunniaksi tässä tunteita herättelevä video parhaasta ajasta, äitiyden ammatista. Tai ihan miten sitä haluaakin kutsua, vanhemmuus kattaa myös isät. Video on tehty Lontoon 2012 olympialaisiin, mutta aiheen kiteytys on vaan niin kohdallaan. Itse en saanut vuolaasti valuvia kyyneleitä loppumaan hetkeen, edes videon loputtua. Mutta minä olenkin keskellä mitä voimakkainta tunnemyrskyä. :) Mutta en usko olevani yksin tämän reaktion kanssa...
Miina
Kuvassa minä ja masupallo tänään, verhottuina tämän hetkiseen suosikkiuniformuuni (Boob Sailor imetysmekko).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti