Mistä on hyvät äidit tehty?

Löysin netistä Suomen Väestöliiton sivuilta kivan artikkelin, joka ansaitsee mielestäni tulla levitetyksi bloginkin kautta. Äidit usein uhraavat itsensä arjen menossa ja tohinassa, mutta mielestäni Maaret Kallio, erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), Väestöliiton seksuaaliterveysklinikalta kirjoitti aiheesta provosoimatta, syyllistämättä ja ärsyttämättä. Ohessa artikkeli suoraan väestöliiton sivuilta.

(Kuva http://www.runningrachel.com/2011/11/03/i-am-a-good-mom-stickiness-abounds/)

Rintamaidosta, pitkästä pinnasta, kotona olemisesta, luomusoseesta, muffinintuoksusta, lähiruuasta, kestovaipoista, siististä kodista, virikkeistä, pottakakasta, muskarireissuista, raskausarvista, valvotuista öistä? Niistäkö on hyvät äidit tehty?

Äitikilpailu starttaa kiivaasti usein jo raskausaikana. Odottava äiti saa kuulla mahansa olevan liian iso tai omituisen pieni. Raskaana oleva ei osaa rauhoittua, vaan keskittyy liikaa töihinsä tai unohtelee tolkuttomasti raskausdementiassa. Lastenrattaat on valittu ekologisesti tai cityelämää kunnioittaen, kuohuviinisiemaus tai burana ovat merkki vastuuttomuudesta, kampaajan väriaineista puhumattakaan.

Meno ei taatusti laannu lapsen synnyttyä maailmaan. Herkkä äidin mieli kuulee moitteita ja vaatimuksia, vertailua ja vihjeitä. Milloin lasta ei saisi lelliä liikaa, milloin toruminen aiheuttaa järisyttäviä itsetunto-ongelmia. Lasten kasvaessa kilpa-ajo kiihtyy vielä ura- ja kotiäitien välillä jopa lehtien mielipidepalstoja myöten. Hiekkalaatikon reunalla arvotetaan, kenellä on rankinta ja kuka pääsee helpoimmalla. Onko tosiäiti kotona vai jatkaa uraa, tekee ruuat kotikeittiössä vai turvautuu eineksiin, antaa lapsen toisinaan yökylään vai valvoo sängyn vierellä ainoana vaihtoehtona?
Äiti voi olla äidille susi tai korvaamaton tuki ja lempeys, kun arjen puuduttavuus piinaa ja äitiyden saappaat ovat tolkuttoman suuret. Kirjassaan Taivaan täydeltä sormenjälkiä Katja Kaila tiivistää vertaistuen koskettavasti: ”Kiitos toisesta äidistä, joka myös usein väsyy, kiljuu ja räyhää. Kiitos, että hän uskaltaa sanoa sen ääneen”.

Äitiyden ihanuus ja syvällinen tärkeys voi kääntyä suositusten täyttämisiksi. Myös äitiyttä voi suorittaa niin pitkälle, että iloa katoaa pukluihin ja puuroihin. Lapsen päiväunienkaan aikana ei uskaltaudu pysähtymään omiin ajatuksiin ja kahvikupin ääreen. Sen sijaan sitä hinkkaa listoja ja lattioita puhtaaksi sekä valmistaa jo seuraavaa ruokaa. Hiljalleen lipuu tilanteeseen, jossa ei osaa pyytää apua sittenkään, kun on jo uupumuksen kynnyksellä. Tunteiden kirjosta on harva saanut riittävästi tietoa etukäteen, minkä vuoksi pelästyy pimeitä hetkiä, raivon välähdyksiä tai tylsyyden tappavuutta.

Jokainen on kuullut, että hyvinvoivan vanhemman siipien alla kasvaa hyvinvoiva lapsi. Puurtava tai uhrautunut äiti ei anna lapselleen hyvää lapsuutta vaan tauottaman mallin puuhaamisesta ja puunaamisesta, itsensä unohtamisesta. Vanhemmuus tarjoaa puuduttavia rutiineja riittävästi ilman että niitä etsii kivien ja kantojen alta. Kotona opitaan käytöstapojen ja kohteliaisuuden lisäksi vieläkin kultaisempi taito: olemisen taito. Kun lapsena oppii löllimään tiskivuorten haistessa, osaa aikuisenakin tarvittaessa höllätä. Kun ei yksin osaa ja uhraudu, opettaa lapsellekin avunhankkimisen tärkeyttä. Yksin ei pärjää kukaan – ei parhainkaan äiti.

Voisiko sittenkin hetken olla itselleen armollinen? Ostaa pinaattilettuja kaupasta ja suoda villakoirien juoksun? Antaa mennä hoitoon paita pikkaisen puurossa ja illan virikkeellisten sekä sosiaalisten harrastusten sijaan löhötä lahnana sohvan uumenissa? Pyytää hoitoapua ihan siksi, että voisi olla hetken läsnä omalle itselleen? Viedä lapsi puistotädille, jotta voisi lukea kappaleen kirjaa?

Mistä on hyvät äidit tehty? Levosta ja lempeydestä, suukoista ja halimisesta. Omasta hyvinvoinnista ja omannäköisestä elämästä.

Maaret Kallio, erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), Väestöliiton seksuaaliterveysklinikka

-Salla