Elokuvassa seurataan neljän vauvan elämää syntymästä yhden vuoden ikää. Vauvat syntyvät Namibiaan, Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Mongoliaan. Ilman rihmankiertämää, liekaan sidottuna, virikkeiden ympäröimänä ja supersuojeltuna nämä lapset vaikuttavat kaikki onnellisilta ja kaikkien äidit näyttävät rakastavan heitä, omalla tavallaan.
Välillä kuitenkin tekee pahaa katsoa kun vauva leikkii mudalla, syö maasta löytynyttä eläimen luuta tai kun hänen nukkumapaikassaan hyppii kukko vanhempien ollessa missälie. Mutta samalla tekee eri tavalla pahaa sekin ympäristö, jossa me länsimaiset olemme tottuneet kasvattamaan lapsiamme. Sitä tässä elokuvassa kuvastaa kaiken paljous ja vanhempien loputon suorittaminen, jotta vauvasta kasvaisi eheä, järkevä ihminen.
Pitäisiköhän sitä itsekin vähän relata vähän enemmän ja katsoa omaa perhe-elämää jonkun aivan muun kulttuurin näkökulmasta?
Miina
2 kommenttia:
Katsoin saman, niin monenlaisella tyylillä voi lapsi kasvaa ja kaikenmaailman oloissa oppien kuitenkin samat asiat. Turhaan täällä hysteerisenä keitellään tuttipulloja ja tutteja :) ihana dokkari ja se mongolialainen vauva <3
Mua harmittaa kun en nähnyt sitä ja Yleltäkään ei ole luvassa uusintaa ainakaan heti, koitin googlata ohjelmaa. Myös youtubesta se oli ilmeisesti poistettu. Jos se jostain löytyy, voisiko joku laittaa linkin. Kiitos :)
Lähetä kommentti