Itsekritiikin ja tunnustuksen aika on koittanut. Olen niuho.
Jostain kumman syystä koen olevani pätevämpi lasteni hoitaja kuin mieheni, koska vietän lasteni kanssa enemmän aikaa kuin hän. Siksi, että olen äityslomalla, hän päivät töissä. Juttu on kuitenkin niin, että mies osaa hommat ihan hyvin ja hän on itse asiassa 2+ poikamme mielestä paljon kovempi jätkä kuin minä. Isin puhallus parantaa kolhutkin paremmin kuin äidin. Olen siis epäpätevä pipiin puhaltaja.
Kyllä, minä olen se joka huolehtii ruokailuista ja siitä, että lapsilla on tarpeeksi vaatetta päällä ulkona. Mutta kun olen poissa, homma hoituu kotona täysin suvereenisti. Lasten mentyä nukkumaan koti ei ehkä ole niin siisti kuin minun jäljiltäni, mutta onko sillä oikeasti väliä.
Miksi kaikki pitäisikään tehdä samalla tavoin kuin minä, virheistähän sitä on itsekin tapansa oppinut? Miksi koen asiakseni antaa vinkkejä vauvan syöttämiseen, taaperon raivokohtauksiin, molempien nukkumaan laittamiseen ja milloin mihinkin? Miksi en voi vain antaa miehen löytää omat tapansa tehdä näitä lastenhoidollisia asioita ja kasvattaa, ihan omassa rauhassa?
Vaikuttaa siltä, että monessa kodissa on vähän samantapainen asetelma. Äiti tietää ja tuntee lapset parhaiten ja kokee tekevänsä paljon enemmän, tai jopa liikaa, sen yhteisen kodin hyväksi. Voi hyvin ollakin näin, mutta pitäisiköhän kuitenkin antaa niille isille vähän enemmän tilaa tehdä lapsiin liittyviä juttuja ihan omalla tavallaan ja muodostaa näin ihan omanlainen suhde lapsiinsa? Minun ainakin pitäisi.
Annankin tästä eteenpäin meidän perheen isille vaikkapa joulurauhan. En anna niitä itsellenikin ärsyttävän kuuloisia käteviä pikku vinkkejä, sillä hän ei niitä tarvitse. Enkä huomauttele siitä, miten joitain asioita "olisi kannattanut tehdä". Hän ei tarvitse näitä, koska on täysin pätevä. Kunhan vaan toimin joukkueen muonittajana. Katsotaan mikä tilanne on perheen aikuisten keskinäisessä tasapainossa joulun jälkeen, ehkäpä tämä joulurauha jatkuu ensi jouluun asti. Ainakin.
Miina
Kuva: DrumBum t-paitakauppa
2 kommenttia:
Meillä mieheni on jopa paljon minua parempi monessa asiassa kuten vauvan nukkumaan laittamisessa ja kylvettämisessä. Itselläni on myös paljon huonommat hermot kuin miehelläni tietyissä tilanteissa. Isät kunniaan :)
Todellakin, eläköön iskät!
Lähetä kommentti