Raskauden ja etenkin lapsien saaminen on herätellyt omatuntoani yhä enemmän. Mielessä pyörii lapsityövoima, perheiden elinolot, ihmisten onnellisuus, nuorison pahoinvointi yhteiskunnassa, työelämä ja sen paineet. Ja niin edelleen. Lista on loputon ja se piinaa minua säännöllisesti.
Itsestäni löytyy melko paljon myös idealistin vikaa, vaikka realismi usein kuitenkin jotenkin voittaa näiden kahden taiston. Mutta kun sellaisessa kaikille reilussa maailmassa olisi vaan niin ihanaa elää ja kieriskellä hyvän omantunnon kuplassa.
Minun tekee usein tekee pahaa, kun mietin omien vaatteiden alkuperää ja kuvittelen sen ihmisen, joka on joidenkin vaatteiden saumoja ommellut. Yritän tehdä mahdollisimman paljon reiluja, eettisiä valintoja, mutta kun se on usein niin kovin hankalaa. Esim reiluja vaatteita itselle ei tunnu kovin helposti löytävän, lapsille onneksi hieman enemmän ja helpommin. Tai sitten ne vaan haavoittavat lompakkoa liikaa.
Minua helpottaa kuitenkin suunnattomasti, kun löydän jonkin eettisen toimijan (kuten esimerkiksi Boob), jonka tuotteet ovat reiluja, sekä laadukkaita ja järkevän hintaisia. Ja kaiken lisäksi mukavan näköisiä.
Mutta aina voisi tehdä enemmän. Jos vaan olisi käytettävissä enemmän rahaa sekä etenkin aikaa selvittääkseen tuotteiden alkuperää ja tuotantoketjun eettisyyttä. Onko se vaan mahdollista pienten lasten kanssa, normaaliperheen arjessa? Minulle ei, siinä määrin kuin sitä mielelläni tekisin. Mutta haluaisin kovasti, että se olisi helpompaa. Jopa rutiininomaisempaa.
TV2:n Hullu Juttu kävi meillä jututtamassa minua meidän perheen reiluusvalinnoista tuossa raskauteni loppuvaiheessa keväällä. Voit vilkaista mahtavaa masuani, sekä kuulla lisää tästä kovin vaikeasta reiluuspulmasta muutamasta melko erilaisesta näkökulmasta Yle Areenalta (linkki alla).
Ja jos jollakin on ratkaisu tähän reiluuden hankaluuteen, kuulen siitä mielelläni. Ainakin kierrätys on yksi ratkaisu, jota meillä harrastetaan kestävän kulutuksen nimissä.
Hullu Juttu, 1.11.2012
Miina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti